”Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona.”

”Jos on ikinä joutunut elämään niukalla rahamäärällä, tämä jatkuva toitotus minimalismista ärsyttää.”

Ylen nettisivuilla kysyttiin vähän aikaa sitten, mitä pahaa hamstraamisessa on. Ammattijärjestäjäthän kehottavat luopumaan turhasta tavarasta, mutta mikä estää?

Poimin keskustelusta muutaman puheenvuoron, joita tekee mieli vähän kommentoida.

Aika vähän tulee heitettyä tavaraa pois. Tekosyynä juurikin se, että säilytystilaa omakotitalosta löytyy ja kaikenlaista voi vielä jossain tarvita.

Ison omakotitalon omistajalla ei ehkä käy mielessä, että jonkun täytyy tavarat jossain vaiheessa perata. Pieneen palvelutalohuoneistoon muuttaessa kaikkea ei saa mukaan, taivaallisten ullakoiden käyttäjäksi siirtyessä ei mitään – minkälaisen työmaan hän haluaa esim. lapsilleen jättää jälkeensä?

Samassa keskustelussa olikin omakohtainen kokemus:

Perikuntien kesto-ongelma on varmaan se, että talo on lattiasta kattoon, kellarista vinttiin täynnä pahkakuppeja, tuohikontteja, rääsyjä, lakanoita, risoja kodinkoneita ja vanhoja lehtiä täynnä. Anopin ja apen jäljiltä siivosimme neljän neliömetrin kellarista 16 muovikassillista tyhjiä pulloja, jotka he olivat sinne siististi varastoineet vuodesta -68 alkaen. Muuta törkyä, mm. haljennut käsienpesuallas ja vessanpönttö, kertyi kaksi jätelavallista.
Oli surkuhupaisaa, kun talon uusi omistaja, vanhempi pariskunta, kantoi ennen varsinaista muuttoa varastotilat täyteen aivan samannäköistä kamaa.

Jonkun mielestä raivaaminen maksaa liikaa.

 Jos olisi ilmainen tai kohtuuhintainen tapa poistaa nurkista ylimääräinen roina ihan hyötykäyttöön niin varmasti nurkat olisivat siistimmässä kunnossa.

Tätä tekosyytä on tamperelaisten turha käyttää. Kierrätyskeskuksia ja kirppiksiä on joka kaupunginosassa ja monessa on ilmainen noutopalvelu.

Mua on aina ärsyttänyt tämä minimalismi ja se, ettei saisi olla mitään esineitä kotona. Ihan tolloa asua sellaisissa sairaaloissa. Samaa puritanismia kun nuo päättömät maratoonien juoksijat ja muut yli-ihmisiksi pyrkivät. Kauniita esineitä on kiva katsoa ja omistaa.

Minimalismi ei ole jotain, mihin kaikkien pitäisi pyrkiä. Monestikaan se ei edes ole mikään tietoinen tavoite. Siinä vain käy monesti niin, että kun alkaa karsia esineitään, huomaa miten keventävää ja vapauttavaa se on. Siitä tulee hyvä olo.

Ajattelun takana ainakin itselläni on ollut, että, jos aika menee todella huonoksi, niin kaikkia vaatteita en ainakaan laita pois, koska ne saattavat joskus olla hyvinkin sopivia ja tarpeellisia, kun vielä ovat ehyitäkin.

Ketään ei pakoteta laittamaan pois ”kaikkia vaatteita”. Kirpparit ovat nykypäivänä täynnä ehjiä, hyväkuntoisia, jopa melkein uusia vaatteita. Kukaan ei Suomessa tule kärsimään vaatepulasta, vaikka luopuisi joistakin vaatteistaan.

Mutta sitten…helppo on sanoa, että turhat tavarat kannattaa heittää pois. Ihanko totta? Vaikeampaa on tunnistaa oikeasti turha riittävällä varmuudella. Juuri äsken minulle oli suurta hyötyä päälle viisi vuotta vanhoista oppimateriaaleista, jotka löysinkin paikaltaan.

Turvallisuushakuinen ihminen säästää kaiken, koska ajattelee, että sitten ei joudu ainakaan vaikeuksiin, kun on kaikkea. Tapausta tuntematta tulee kuitenkin mieleen, että jos noita viisi vuotta vanhoja materiaaleja ei olisi ollutkaan, olisi ehkä pitänyt tutkia miten asiat ovat tällä hetkellä, tutustua uusimpiin tutkimuksiin ja kirjoihin. Jos jokin väline puuttuu, voiko asian tehdä toisella tavalla ilman sitä? Intialainen ystäväni naureskeli suomalaisille, kun pitää olla kaiken maailman lastenhoitotavaroita. Esimerkiksi vauvan hoitopöytä oli hänen mielestään täysin turha, koska vaipan voi vaihtaa sängyn päällä. Hätä keinot keksii ja kehittää luovuutta!

Kaiken mahdollisen säästäminen tuo mukanaan myös säilytysongelman. Jos säästetyt tavarat eivät ole järjestyksessä, on ihan sama onko jotain säästetty vai ei, koska sitä ei tarvittaessa kuitenkaan löydä.

Kun kotona on paljon kiinnostavia tavaroita on kotona myös virikkeitä tehdä monenlaisia asioita. Kun on paljon kirjoja, paljon soittimia ja paljon lautapelejä, on sukset ja luistimet kaverillekin ei tarvitse seurata passiivisena televisiota vaan mukavaa tekemistä riittää ilman että täytyy mennä ulos ostamaan palveluja. Kirjat ja soittimet siirtyivät edelliseltä polvelta joten ekologisenakin koen tämän.

Mikäs siinä, jos kaikkea tulee käytettyä ja niille riittää säilytystilaa. Jos taas lautapelejä ei juurikaan pelaa, niitä on turha säilyttää hyllytolkulla. Niistä voi tulla jopa ahdistusta, että pitäisi noitakin pelata, muttei ikinä ehdi.

Näkkileipäkriisi on todellinen uhka:

Otsikointi taitaa olla kyllä virheellinen sillä toimittaja ei eroittane käsitteitä hamstraus ja käyttökelpoisen tavaran säästäminen . Juuri eläkeiän saavuttamassa olevalle hamstraus on sellaisen tavaran ostamista( yli oman tarpeen) jonka saanti voi tulla uhanalaiseksi vaikkapa esim. sokeri , näkkileipä uhkaavan kriisin alla .

Monet keskustelijat tunsivat olevansa arvostelun ja melkein painostuksenkin kohteena.

Muutenkin minusta isompi ongelma kuin hamstraus on toisten ihmisten elämäntapojen arvostelu.

Ammattijärjestäjät eivät arvostele kenenkään elämää, kotia tai elämäntapaa. Ketään ei voi muuttaa ilman ihmisen halua muuttua. Palveluuni ei voi ostaa lahjakorttia, koska raivaukseen ja vähentämiseen täytyy itse olla valmis ja haluta sitä itse. Nyt kun lehdissä ja netissä on ollut paljon juttuja ammattijärjestäjistä, voin hyvin ymmärtää, että jotkut tuntevat olevansa tulilinjalla ja asettuvat puolustuskannalle. Kaikki tavallaan!

”Ammattijärjestäjä”, kulostaa hyvätuloisten uusavuttomien uusimmalta ”turhakkeelta”, mihin vielä ollaankaan menossa ? Eiks joku vois tehdä työtä joka vielä tuottaa jotakin myös yhteiskunnallekin ?

Koko ammattijärjestäjien ammattikunta on monen vastaavan ammattinimikkeen lailla aivan ”perätilasynnytetty”. Kyllä normaali ihminen tajuaa, milloin on vietävä tavaraa esim kirpparille tai kierrätyskeskukseen. 

Eivät kaikki halua teettää rakennekynsiä, laihduttaa tai lähteä lomalle Kroatiaan, mutta silti on olemassa kynsientekijöitä, laihdutuskerhoja ja matkatoimistoja, jotka palvelevat niitä, jotka haluavat. Ammattijärjestäjät palvelevat niitä, jotka haluavat vähentää ja järjestää tavaramääräänsä.

Vaikka ei vielä oliskaan kiinnostunut, saattaa tulevaisuudessa tulla toinen tilanne ja palvelu onkin ajankohtainen silloin aivan käytännön syistä. Muuttaminen on esimerkiksi sitä hankalampaa ja kalliimpaa, mitä enemmän siirrettävää tavaraa on.

Ylläolevan kommentin kaltainen epänormaaliksi leimaaminen lisää monella tavaran täyttämän kodin asukkaalla häpeän tunteita, aivan turhaan. Tavarakaaokselle ja sekamelskalle on monia erilaisia syitä, joista eräät liittyvät hyvin vähän itse asukkaan ominaisuuksiin ja enimmäkseen elettävään tilanteeseen. Iso elämänmuutos kuten avioero voi heittää elämän ja kodin sekaisin.

Jotkut keskustelijat pitivät hamstrausta nykyajan kertakäyttökulttuurin vastavoimana. Vastustan kaikenlaista halpatavaroiden ostamista ja heittämistä pois muodin, sesongin, mielialan mukaan. Ei ole tarkoitus raivata taloa, että pääsee taas ostamaan lisää krääsää. Tarkoitus on päästä irti kuluttamisen pakkokierteestä. Se mitä ostaa ja omistaa olkoon kaunista, laadukasta ja käyttökelpoista. Vanhentuneet jauhot ja rumat mainoslahjat lähtekööt.

Millaisia ajatuksia ammattijärjestäminen tai linkkaamani keskustelu teissä herättää?

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

3 kommenttia

  • Ymmärrän hyvin ihmisten tarpeen ammattijärjestämiseen, pahimpina roina-aikoinani oikeasti itketti se roinan määrä ja keinotkin tuntuivat puuttuvan sen suitsimiseen. Konmari-metodilla sain 4-5 vuoden roinanraivauksen vihdoin loppuun. Mulla on tosin aikaa, koska olen kaikki päivät kotona – jos olisin joutunut töiden ohella raivaamaan niin eihän siitä olis valmista tullut varmaan vieläkään.

    Kommenteissa paistoi sekä ymmärtämättömyys että oman roinamäärän puolustelua. Tunnen itse eriasteisia hamstereita ja hamstrausmielentila on edelleenkin itsessä vahvana. Jotkut Ylen sivuilla kommentoineet eivät ole tainneet koskaan törmätä sairaalloiseen hamsteriin. Toisaalta taas jotkut tavaramääräänsä puolustelevat selittivät esimerkiksi kuinka 20 vuotta vanhat kengät on edelleen käytössä. Näin vain ei ole joka kenkäparin kohdalla vaan varastoista voi löytyä esimerkiksi pohjasta täysin hapertuneet nahkasaappaat, joissa voi olla vaikka vieno hiirenpissan tuoksukin kaupan päälle.

    Muistan kerran kuulleeni kirpparilla vanhan miehen selittäneen, että kotona on urut ja kaksi pianoa ja mihis ne nyt laittaa kun pitää muuttaa omakotitalosta rivitaloon. Onhan se nyt hyödyllistä olla kaksi pianoa ja urut… ja samaan aikaan kiertää kirppareita uudien löytöjen toivossa.

  • Juurikin näin! – Onhan se aarteenetsintä ja löytäminen ihanaa, monella on vain vielä oppimatta se ajatus "onpa tuo hieno, mutta en nyt tarvitse sitä itselleni".

  • Lähinnä tulee mieleen muusikko, jolla on useita soittimia, vaikka juuri pari pianoa, niiden erilaisen soinnin vuoksi… ammattilainen toki myös käyttää niitä. Mutta jos on muuttamassa pienempään asuntoon, pitää alkaa tehdä valintoja eikä tosiaan kiertää kirppiksiä löytöjen toivossa!

Morjens

Tervetuloa selailemaan Mekaselskan blogia! Hahmottelen näissä parin kolmen minuutin lukupätkissä sitä, millainen koti voisi lähitulevaisuudessa olla: ehkä vähemmän neliöitä, mutta myös vähemmän omistettua tavaraa, teknologia paljossa apuna, asukkailla arki hanskassa.

Bloggauksia saa mieluusti jakaa ja kommentoida. Hyviä lukuhetkiä 🙂

Tykkää ja seuraa