Keittiön astiakaapit tehokkaampaan käyttöön

Astianpesukoneen aikana kuivauskaapit ovat menettäneet merkityksensä ja muuttuneet kuivauspaikasta säilytyskaapiksi. Useimmilla ihmisillä siellä taitaa olla esimerkiksi käytössä olevia juomalaseja. Uusiin keittiöihin ei kuivauskaapille ehkä edes varata paikkaakaan, ne harvat valutettavat astiat voi kuivata pöydällä pienessä kuivaustelineessä.

Meillä kaikki käyttöastiat ovat erillisessä yläkaapissa, ja kuivauskaappi on vallan kummallisessa käytössä.

Tähän kummallisuuden pesäkkeeseen ajattelin tarttua ja tutkia samalla, löytyisikö kierrätyskassiin laitettavaa.

Marjoja on syöty pitkin talvea ja pakastepurkkeja on vapautunut. Niitä on kuivauskaapin lisäksi oikeassa säilytyspaikassaan alalaatikossa, jossa on näemmä myös kaikenlaisia muita muovirasioita.

Salaattikulhoon verrattavia astioita keittiöstä löytyi kuusi. Käytämme yleensä vain yhtä tiettyä. Takana olevat valkoiset kulhot ovat mummini vanhoja arabiakulhoja, kolhuisia mutta sinänsä vielä käyttökelpoisia. Keskellä olevat vuoat ovat mielestäni hauskan näköisiä ja niistä voisi tarjota jotain. Etualalla olevasta pariskunnasta toinen saa lähteä kiertoon.

Vitriinikaapissa on ollut yksi ongelma. Pikku kulhoja, joista voi syödä vaikka jugurttia ja hedelmänpaloja, on pidetty ylimmällä hyllyllä. Miten kahdeksanvuotias yltää ottamaan kulhon? No yltäähän se, kun kiipeää, mutta milloin tippuisivat astiat ja milloin junnu, sitä en jäänyt enää odottelemaan. Laitoin mummin vuoat astiakaapin ylähyllylle miehen perintökuppien kaveriksi jälkiruokakulhojen tilalle.

Tarvitaanko oikeasti kolme erilaista juuresharjaa? Tuskin. Säästän yhden, muut menevät.

Vitriinikaappiin sopivat nyt hienosti ne astiat, jotka siellä saavatkin olla.

Tarpeetonta lähtee kiertoon.

Tyhjensin alalaatikon purkeista ja purnukoista. Laitoin muoviroskiin kaikki jäätelö- ja viilipurnukat, joita ei tarvitse hamstrata. On meillä muitakin purkkeja. Tilalla ovat nyt jälkiruokakulhot, joihin lapsikin ylettää.

Järjestelin myös tasoja uusiksi. Inspiroiduin nimittäin kollegani Anna-Lotan keittiöstä, jossa keittiön pikku koneet säilytetään piilossa. Mietin, kuinka voisin itsekin saada lisää työskentelytilaa.

Ratkaisuni oli hieman dominomainen: siirsin tehosekoittimen alakaapista kuivauskaappiin ja leivänpaahtimen alakaappiin sekä muutamia muita pieniä tavaroita parempiin paikkoihin. Vaihdoin myös vähän mikron ja kahvikoneen paikkaa. Kahvikoneenkin saattaisi saada alakaappiin, mutta se vaatisi isompaa mylläystä. Tadaa! Hellan vieressä on ihan tyhjä pöytätila. Siinä oli aiemmin spagettipurkki, leivänpaahdin ja talouspaperirulla.

Ja se kuivauskaappi näyttää nyt tältä:

Pieniä aarteitakin löytyi raivauksessa ja järjestelyssä kuten aina. Yhdellä hyllyllä oli piilossa pullovanhus.

Wikipedia kertoo: ”Aura on suomalainen olutmerkki. Olut oli alun perin turkulaisen Auran panimon (perustettu 1885) lager-tyyppinen tuote ja sitä valmistettiin Turussa. Auran Panimo myytiin vuonna 1971 Hartwallille. Linnankadulla sijaitseva panimorakennus myytiin Turun kaupungille vuonna 1974 ja vuoteen 1977 mennessä kaikki toiminnat olivat siirtyneet Hartwallin uuteen panimoon Kaarinaan. Kaarinan panimon toiminta lakkautettiin vuonna 1995, ja samalla päättyi Aura-oluen valmistus.” Pulloni olut on ollut parasta ennen vuotta 1996 eli se on viimeisiä alkuperäisiä Aura-oluita. Löysin joskus opiskeluaikoina Aurajoen varrelta kummallisen posliininpalan, jonka luulen olleen jonkin vanhanmallisen Aura-oluen posliinikorkki.

Alla olevan kollaasin aiheena on kuivauskaapin ylähyllyllä olleet iäkkäät aterimet. Lusikoissa lukee ”Hanna” . Haarukat ja veitset ovat ikivanhoissa Fiskars-laatikoissa, joissa on käsin kirjoitettuja eränumeroitakin tai mitä merkintöjä ovatkaan.

Miten täyteen tupattuja teidän astiakaappinne ja keittiön laatikkonne ovat? Löytyisikö jotain kiertoon laitettavaa? Voin luvata, että mitä vähemmän tavaraa, sen paremmalta tuntuu toimia keittiössä.

Tarvitsetko apua? Ota yhteyttä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *