Tapaamisia tapahtumassa

”Oijoijoi”, huokaisi vanhempi rouvashenkilö minut nähdessään. ”Viime vuonna kiersin sinut kaukaa.”

Olin toista kertaa Linnainmaan kevättapahtumassa pitämässä omaa pistettä. Myin tyhjyyttä ja ei-oota pikku pöytäni takana siinä tavaroita pullistelevien kirppisrekkien ja -laatikoiden kupeessa.

”Olen vienyt jo kymmenen jätesäkillistä kierrätykseen, mutta tuntuu ettei se määrä vain vähene. Se on niin kamalan raskasta!”

Ehdotin hänelle, että nyt kun hän uskaltautui jo juttusille, niin ensi vuonna ehkä jo soitellaan.

***

Toinen rouva kyseli, missä arpajaispiste on tänä vuonna. Hän tulee joka vuosi tapahtumaan ostamaan arvan ja voittaa aina jotain hyvää tavaraa. Muistakin arpajaisista hän voittaa aina jopa niin varmasti, että muut kieltävät häntä osallistumasta. Onpa hän kerran päättänyt etukäteenkin, mitä aikoo voittaa, ja sen hän tosiaan sitten voittikin.

***

Pienten ihmisten ostoksilla oloa oli ihana seurata vierestä. Eräs pikkutyttö ihastui vaaleanpunaisiin Aino-tossuihin ja kaiveli kolikoita pussistaan. Vinkkasin hänelle, että kirpparilla voi aina tinkiä. Hän saikin viimeiset puuttuvat sentit alennusta. Oli harvinaisen järkevä ostos lapselta ostaa tossut, jotka sai heti jalkaankin kuralta suojaamaan!

Toinen pieni tuli hieman epävarmoin sanankääntein aivan viimeisillä minuuteilla kolikkonsa kanssa ostamaan hametta. Myyjän kanssa kaivelivat sitten hetkisen hamelaatikkoa ja löysivät juuri sopivan, jonka pieni asiakas kolikollaan sitten osti.

***

Käytetyt lastenvaatteet näyttivät tekevän hyvin kauppansa. Eräs perheenäiti huudahti ilahtuneena edullisten ostosten jälkeen: ”Olipa hyvä ettei lähdetty Ideaparkiin!”

Pari pikkutyttöä hihkuivat ohikulkiessaan ihastellen ostamiaan pieniä kimmeltäviä laukkuja: ”Miten voi saada kaksi näin ihanaa tavaraa alle eurolla!”

***

Mainostin ämpärillä ilmaista ajatustenvaihtopistettä. Annoin halukkaille ensin mietittäväksi vanhoja ajatuksia, joiden järkevyyttä kannatti vähän puntaroida, ja sitten uusia tuoreempia ajatuksia, joita saattoi makustella vaikka makkarajonossa. ”Hyvä pointti”, yksi ajatustenvaihtaja kehui omaa uutta aatostaan. ”Minulle on niin vaikeaa luopua.”

***


Kurkkasin viereiseen luokkahuoneeseen sisälle ja huvituin pikkuisen ikkunakoristeista. Minulla oli varaa huvittua, olinhan sentään jo juuri muutama päivä sitten kerinyt omat jouluvalot kesäsäilytykseen.

Joulusta on niin vaikeaa luopua, tiedän.

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

Ollaan yhteydessä

Seuraa Bloglovin’in kautta

Follow