Hyvää yrittäjän päivää!

Everything will be ok in the end

Hyvää yrittäjän päivää! Hyvää menestyjän tai pöhkön seinäänjuoksijan päivää, sinnittelijän päivää, onnistujan päivää, kuumeisen visionäärin päivää. Hyvää suunnittelijan, toteuttajan, mokailijan ja pelastajan päivää. Hyvää epätoivon alhoon vaipuneen päivää. Hyvää kädentaitajan, johtajan ja tietotyön tekijän päivää. Hyvää yksinpuurtajan päivää, hyvää riskinottajan päivää ja hyvää työllistäjän päivää.

Perustin Mekaselskan kuutisen vuotta sitten, ja tulevassa vuodenvaihteessa tulee samat kuusi vuotta siitä, kun hyppäsin kokonaan tuntemattomaan. Minulla ei ole ollut esikuvia eikä malleja, miten asiat tehdä. En ole yrittäjäperheestä enkä ole tiennyt aloittaessani yrittämisestä hölkäsen pöläystä. Minua ajoi uusille urille halu toisaalta tehdä jotain merkityksellisempää kuin olla pieni ratas isossa koneistossa täyttelemässä exceleitä ja tekemässä taskeja versionhallintaan, ja toisaalta kohdata ihmisiä lähempää ja olla heille avuksi asiassa, jonka koin omakseni.

Käsipyyhkeiden säilytys wc:ssä

Yrittäjäksi ryhtyminen merkitsi käytännössä ensimmäiseksi toistuvien menojen tiukkaa minimointia. Nyt piti pärjätä ainakin jonkin aikaa vain perheen toisen aikuisen palkalla. Meiltä lopetettiin viikkosiivous, irtisanoin Spotifyn, ja kaikkea siltä väliltä. En ostanut enää vaatteita enkä oikein mitään muutakaan.

Vähitellen huomasin että keskimäärin sujuu ihan hyvin, kun kulut ovat pienet eikä mitään yllättävää satu. Yritysideani oli siitä hyvä, ettei sitä varten tarvinnut ottaa lainaa eikä minulla ollut muita juoksevia kuluja kuin puhelin- ja webhotellilasku. Tuli mieleen opiskeluajat, jolloin ei ollut varaa mihinkään, mutta silti pärjättiin. Silti oli vaikeaa olla kokematta syyllisyyttä siitä, etten tuonut rahaa yhteiseen pussiin entiseen tapaan.

Työterveyspalvelut olisin halunnut pitää. Ne tuntuivat hyvin kaukaiselta luksukselta sillä hetkellä, kun itkin terveyskeskuksen pihalla yritettyäni turhaan saada lääkärinajan vanhentuneen reseptin uusimista varten.

Se kuukausipalkkakin oli ollut ihan mukava. Ilmoitus tilinylityksestä palvelumaksuineen iski kuin tikari. Pelkäsin käydä katsomassa saldoa, pelkäsin avata postia. Säästöt hupenivat, vaikka miten venytin penniä.

Oli ihan mieletön fiilis saada ensimmäiset asiakkaat. Joo, rahankin takia, mutta erityisesti siksi, että tunsin itseni oikeasti yrittäjäksi. Markkinointini oli osunut johonkuhun, joka tarvitsi palveluani. Sain ylpeänä maksaa laskun loppusummasta viidesosan valtiolle. Tunsin itseni taas jonkin isomman osaseksi, mutta vihdoinkin sellaiseksi, jolla on merkitys, omilla ehdoillani.

 

 

Järjestämisen lisäksi olen tehnyt Mekaselskan nimen alla myös jotain ihan muuta: koirien koulutusta, tarkemmin sanottuna kotikoirien arkipulmien ratkomista koirien kotona. Se on ollut myös erittäin käytännönläheistä ja palkitsevaa puuhaa. Olen kuunnellut ihmisten huolia, antanut tietoa, keksinyt järjestelmällisiä ratkaisuja ja kannustanut onnistumisessa. Aivan samoja mukavia elementtejä kuin järjestämistyössäkin. Samaa on sekin, että onnistuminen riippuu sekä minusta että asiakkaasta.

 

 

Tänään kotiin saapuu eräs hankinta, josta kaavailen uutta taas aika erilaista osaa yritystoimintaan. Sillä tavalla se liittyy myös tavaranhallintaan, että se tarjoaa elämyksiä ilman tavaroita, jotain mitä voi käyttää hankkimatta sitä itselleen. Toivon sen avulla saavani taas lisää merkityksellisiä kohtaamisia ihmisten kanssa, ehkä jopa muutaman ”vau”-huudahduksen – kuten vihdoin järjestyksessä olevan keittiön tai kauniisti käyttäytyvän koiran kanssa.

Yrittäjäkurssilla varoiteltiin, että tämä on sitten yhtä vuoristorataa. Se on todella pitänyt paikkansa, mutta siksihän siihen vuoristorataan mennään, että välillä ottaa mahan pohjasta.

Hyvää yrittäjän päivää!

 

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

Ota yhteyttä!