Pölyn peittämä Jäämeri

Olen käynyt Lapissa yhden kerran. Ajettiin eksän kanssa Turusta Tromssaan ja takaisin. Hieno reissu. Moikattiin vanhoja opiskeluajan naapureita Kemissä, nähtiin poroja tien varrella, ostettiin uusi puhelimen autolaturi Rovaniemellä, rullaluisteltiin Sodankylässä, yövyttiin teltassa Saanan juurella, syötiin sikakallista voileipää Tromssassa. Kahlattiin Jäämeren rannassa. En muista uitiinko, mutta ainakin minä kahlasin. Saattoi olla aika kylmää vettä.

Vesirajassa lojui kaikenlaisia juttuja, sisämaassa kasvanutta ihmistä kiehtovia, mitä nyt ison meren rannoille yleensä huuhtoutuu. Keräsin muistoksi muutaman simpukankuoren ja vähän kuivunutta rakkolevää, sellaisen käteen menevän pienen nokareen pohjoista. Säilöin aarteet pieneen sylinterinmuotoiseen lasimaljaan. Ei sitä Etelä-Suomesta käsin joka päivä Jäämerellä käydä.

Kelataan eteenpäin miltei parikymmentä vuotta, ja:

Lasimalja koristaa edelleen kirjahyllyä. Jäämeren levien päälle on laskeutunut aimo kerros pölyä. Välillä sitä pihalla puhaltelen menemään niin että aivastuttaa. Simpukan kuoret ovat kuoriutuneet. Kivet ovat sentään saman näköisiä kuin ovat olleet miljoonia vuosia. Mietin nuorena tehtyä matkaa ja Jäämeren kylmää vettä. En muista millä rannalla kävimme. En muista enää oikein muuta kuin sen tunteen, elämyksen johonkin reunalle saapumisesta. Se ei oikein enää välity pölyisistä leväkiemuroista.

 

 

Kaadan maljan sisällön takapihalle, kissojen ulkoiluhäkin juureen. Muistelen vähän aikaa niitä hyviä muistoja. Kävi miten kävi sen jälkeen, olen kiitollinen siitä, että sain kokea Jäämeren aallot.

Pesen pienen lasimaljan. Se on valmis ottamaan vastaan uusia muistoja.

P.S. Löysin Flickristä hienon kuvan, joka voisi olla vaikka juuri siltä rannalta, jossa kävimme. Kuvassa on aivan samanlaisia simpukoita ja levää. Minulla ei ole enää kuvia reissustamme, joten katson tätä.  Mikko L – Skibotn 📷

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

Morjens

Tervetuloa selailemaan Mekaselskan blogia! Hahmottelen näissä parin kolmen minuutin lukupätkissä sitä, millainen koti voisi lähitulevaisuudessa olla: ehkä vähemmän neliöitä, mutta myös vähemmän omistettua tavaraa, teknologia paljossa apuna, asukkailla arki hanskassa.

Bloggauksia saa mieluusti jakaa ja kommentoida. Hyviä lukuhetkiä 🙂

Tykkää ja seuraa