Julkisivun takana

Kun yhdistin kotisivut ja blogin uuden julkaisualustan päälle, valitsin intuitiolla sivujen yläkuvitukseksi kesällä ottamani kuvan kerrostalon seinästä. Pidän kuvan lämpimistä väreistä ja säännöllisistä ikkunariveistä. Kuvassa näkyvä kattokin on kaunis.

 

Jälkeenpäin päähäni pälkähti, että onhan siinä jotain symboliikkaakin. Järjestämistyö on usein siistin julkisivun taakse menemistä. Järjestäjä itse taas voi ajatella, että häneltä odotetaan täydellistä julkisivua. Itse olen tosin ottanut päinvastaisen kannan ja annan elämän näkyä.

Halusin uudistuksella selkeyttää sekä lukijoille että itsellenikin niitä neljää teemaa, jotka nousevat kerta toisensa jälkeen pintaan. Ne ovat
– kodin järjestys ja säilytys
– omistaminen  ja jakaminen
– asumisen teknologia
– lunki lifestyle

Ne näkyvät nyt blogissa kategorioina. Vanhat tagit ovat edelleen aihetunnisteina olemassa.

Tällaisella sapluunalla jatketaan juttuja! Kommentoikaa, kysykää, ehdottakaa aiheita, tai vain moikatkaa. On tosi mukavaa saada viestejä, ettei tunnu yksinpuhelulta. Kiitos kaikista tähän asti tulleista kommenteista.

Kirjoittaminen on ihanaa, mutta saa nähdä tarttuisinko myös videoiden tekoon… se on nykyaikaa mutta niin kovin korkean kynnyksen takana!

Kiipeäisinkö Mount Everestille vai laittaisinko vihdoin koulukuvat kansioon

Harvoin tehtävät kotityöt tai muut puuhat saattavat jäädä vähän retuperälle ja ne hoidetaan jotenkin puolivaloilla. Joidenkin hommien taustalla kummittelee myös piileviä ajatuksia, luuloja ja tunteita, minkä takia niitä lykätään.

Tulin ajatelleeksi tätä, kun muistin, että minun pitäisi hoitaa kuntoon sellainen pieni tehtävä kuin lapsen koulukuvien kansiointi. Jostain syystä olen laittanut parit viimeisimmät valokuvat vain kansion viereen odottamaan kiinnitystä, mutta sitä kiinnityspäivää ei ole koskaan koittanut. Päätin tarttua asiaan ja miettiä ja analysoida oikein tietoisesti, miksi tämä pikkujuttu ei ole vielä hoitunut.

”Kyllähän tuon kerkiää.”
Päällimmäisenä tunteena on se, että kyseessä on pikkujuttu. Valokuvien kansioon laittaminen ei ole ollut ajankohtaista tai tärkeää. Jos osallistuisin hienosti laitetulla valokuvakansiollani kansainväliseen skräppäyskisaan, olisin varmaan suhtautunut tehtävään toisella tavalla. Nyt mitään kiirettä ei ole ollut, kyllä ne otokset siinä kuvaamon kuoressakin odottelevat.

”Siihen menee koko ilta.”
Seuraavaksi tulee se klassinen tuntemus, että homma on liian iso. En muista, monenko vuoden koulukuvat kansiosta puuttuvat. Minulla on ennakkoluulo, että järjestäminen tulee viemään kauheasti aikaa.

”Millainen äiti oikein olen?!”
En voi myöskään välttyä huono äiti -itsesyytöksiltä. Millainen äiti ei laita koulukuvia heti nätisti kansioon? Kyseessä on hirveä lapsen laiminlyönti, josta hän varmaan traumatisoituu ja kärsii koko elämänsä.

Tartun sitten härkää sarvista ja otan kaapista kuvakansion ja ne irtokuvat.

Tadaa: laitettavana on kahdet viimeiset koulukuvat ja kaksi korttelifutiksen joukkuekuvaa. Siitä pääsenkin seuraaviin ajatuksiin.

”Miten näitä on näin paljon?”
Selaillessani kansiota tuskastun vähän. Olen kai tilannut vähän liikaa kuvia, niitä on liikaa samanlaisia. Junnun kaveripiirissä ei ole tavattu vaihtaa kuvia keskenään, vaikka vaihdettavaa kyllä olisi ollut. Kuvat eivät mahdu yhdelle sivulle. Herää ajatus, voiko osan vain heittää pois, vai tekisikö ylimäräisistä jotain kollaasia tai vastaavaa.

”Tästähän puuttuu osa”
Kuvia on vaikka peppunsa pyyhkisi, mutta silti kahdelta vuodelta puuttuu koko kuvasetti: yksi päiväkodista ja yksi kouluajalta. Junnulla on kaksi kotia, joten tulee ensiksi mieleen, onkohan joku kuori jäänyt matkalle, vai mitä on tapahtunut. Kokoelman epätäydellisyys ärsyttää.

”Ei nää pysy”
Olen näemmä laittanut ensimmäiset kuvat kiinni valokuvatarralla kansion pahvisivuille mutta vaihtanut sitten jostain syystä valokuvakulmiin. Huono päätös, isot ryhmäkuvat ponnahtelevat sivun taipuessa kiinnityskulmista irti. Yritän etsiä tarraa, mutta sitä ei enää ole. En halua luovuttaa kesken, kun olen päässyt näin pitkälle. Laitan kuvat teipillä kiinni, mutta tajuan, ettei teippi ole varmaankaan happovapaata. Täytyy hankkia kunnon valokuvatarraa ja tehdä kaikki uudestaan…

 

Tarinan opetukset:
Tehtävää edeltävä tuskailuvaihe on yleensä pitempi kuin suoritusvaihe.
Tehtävän saa varmemmin kerralla valmiiksi, jos on hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat välineet.
Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudestaan.

Tuolla asuu naapurisi

Kattoterassi Kööpenhaminassa

(English summary below.)

Heräsin aamulla otsikon lause päässäni.

Mahtoiko alitajuntani tarkoittaa naapurin tyttöä, joka oli yläasteella paras kaverini? Vai naapurin miestä, joka toivoi minun ajavan ruohon bikinit päällä… Naapurin pariskuntaa, jonka kissaa hoidin? Ehkä naapurin teiniä, joka toi herkullisen kiertokakun juurta meillekin? Uhkailevaa naapurin ukkoa en juuri välitä muistella.

En muista nähneeni unta naapureista tai mistään muustakaan. Jotain lauseessa kuitenkin jäi koko päiväksi ruksuttamaan takaraivoon.

Jollemme asu erakkoina, olemme jonkun naapureita ja kuulumme johonkin naapurustoon.

Naapuruston hyggepaikka, Kööpenhamina 2016, Hyg med hensyn 🙂

Naapureiden kanssa voi olla väleissä tai riidoissa. Googlaamalla ”naapuririidat” löytää aivan uskomattomia tarinoita. Naapurusto voi kuitenkin olla myös ystävistö ja yhteisöllisyyden tyyssija. Naapureiden kesken voi järjestää paremman lajittelupisteen, ylläpitää kierrätyshyllyä ja lainailla työkaluja. (Lisää yhteistä tekemistä löytyy kirjoituksesta Naapurit tutuksi – ideoita yhteisöllisyyden lisäämiseen.)

Erään työpajan osallistujat miettivät, millaista yhteistä tekemistä taloyhtiöissä voisi tulevaisuudessa olla. Talkoot tuntuivat olevan ainoa yhteisen tekemisen muoto, joka tuli mieleen tai edes osattiin kaivata.

Olen testien mukaan introvertti, mikä selittää mm. sen, että lymyilen kaupassa mieluummin hyllyjen välissä kuin törmään jaarittelevaan tuttavaan. Yritän osallistua pihatalkoisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät välitä yhdessä haravoinnista ja grillimakkaran natustamisesta.

Yksinäisyys on aikamme suuri haaste. Se on ongelma sielläkin, missä ihmisiä on paljon. Minua kiinnostavat meitä toisiimme hienovaraisesti sitovat pienet yhteisöllisyyden kokemukset ja mikä ne mahdollistaa. Miten yksinäisten tiet saataisiin hipaisemaan toisiaan?

Introvertti Pekingissä, 2013

Talkoissa tulee juttua joidenkin naapurien kanssa, mutta digitaaliset palvelut ja alustat voivat auttaa luomaan laajempia ja monipuolisempia yhteyksiä. Kotikaupungissani Tampereella kehitetään kaupunginosaportaaleja, joihin kerätään tietoa mm. paikallisista tapahtumista. Nappi Naapuri -palvelu yhdistää lähistöllä asuvia avuntarvitsijoita ja auttajia. Facebookista löytyy paljon paikallisia ryhmiä.

Kaupunkisuunnittelukin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen. Eräänlainen yhteisöllisyyden kokemus ehkä syntyy pyörällisten metallilaatikkojen hitaasti valuvassa jonossa tai hypermarkettien valtavilla leikkelehyllyillä. Kun ihmisiltä kysytään, mitä viihtyisää he toivoisivat asuinkulmilleen, vastauksena on kuitenkin yleensä sellaisia asioita kuin kahviloita, kävelykatuja, kiinnostavaa arkkitehtuuria, toreja ja aukioita – kävelymatkan kokoista rakentamista, jossa liikkuessaan voi nähdä muita ihmisiä, niitä naapureita.

Peking, Beihai-puisto, 2013
***

English summary:

I woke up with the sentence ”Your neighbour lives there” in my head. I kept thinking about neighbours and neighbourhoods all day.

There are numerous stories about neighbours arguing over unbelievable things. People living next to each other can also be good friends and help each other – sharing tools, donating stuff, or organizing a more comprehensive common recycling area.

Some background: In Finnish language we have the word ”talkoot” which means doing something as a group to achieve something together. In Finland we also have something special called taloyhtiö, housing company, which is owned by the apartment owners. This company takes care of the house related matters collectively for the owners. Often there are common garden or yard maintenance events (”pihatalkoot”) for the residents in the spring and autumn arranged by the housing company or resident association which also serves as an opportunity to socialize with others.

These events are nice but I guess they are not the best fit for everybody. If you are a bit introverted or shy, you might like more subtle ways to meet others. Digital services and platforms help connect people and spread information about local events.

Cities can also be designed to reduce the feeling of loneliness and to encourage crossing paths with other people. Pedestrian areas, cafeterias and plazas make the neighbourhood more human friendly than hypermarkets and huge streets for cars.

Mitä luettiin 2016?

Tänä vuonna kirjoitetuista jutuista luetuimmat tähän päivään mennessä olivat seuraavat:

1. Älykotikokeilu alkaa (helmikuu)

Kokeilimme erilaisia älykkäämpään valaistukseen ja sensoreihin liittyviä laitteita kotonamme.

2. Kodin kuolleet vyöhykkeet (tammikuu)

Jos kodissa on paljon säilytyspaikkoja ja paljon tavaraa, sinne muodostuu helposti paikkoja, joihin ei ole katsottu aikoihin.

3. Roskapussista energiaa (maaliskuu)

Kävin katsomassa, miten roskamme muuttuvat energiaksi uudessa voimalaitoksessa.

4. Ammattijärjestäjä osana kokonaisuutta (helmikuu)

Ammattijärjestäjän palvelut täydentävät monia muita palveluita ja toisinpäin. Piirsin hienon kuvion siitä.

***

Erikoisin bloggaus oli ilmeisesti juttuni lohkoketjusta. Se oli päässyt mukaan Juha Viitalan asiaa koskevaan koosteeseen seuraavalla saatteella:

Lokakuussa tupsahti oiva artikkeli aiheesta hieman yllättävältä taholta. ”Tamperelainen ammattijärjestelijä” oli ottanut aiheen käsittelyyn Mekaselska-blogissaan ja lopputulos olikin erinomainen

Niin me ”ammattijärjestelijät” voimme joskus yllättää tiedoillamme ja taidoillamme! (Tunnustan, että olen ehkä astetta teknisempi tapaus.)

***

Blogiini johtaneiden kyselyiden top-5 oli tänä vuonna

cozify kokemuksia
köyhäily
vaatekaapin järjestäminen
ostolakko
miten järjestää keittiön kaapit

***
Mitä seuraa ensi vuonna? Ei edelleenkään luvassa maagisia sukantaittelu- tai kalenterinkoristeluvinkkejä, mutta varmasti lisää ajatuksia tavaroiden omistamisesta, vähentämisestä, säilytyksestä, vuokraamisesta, jakamisesta, korjaamisesta ja kierrätyksestä. Koteihin ja kaupunkeihin kehitetään jatkuvasti paljon elämää helpottavaa ja resursseja säästävää teknologiaa, josta tulee takuulla juttua. Väliin jotain höpsöä, koska sellaista elämä on.
Suosittelen seuraamaan myös twitter-tiliäni @Mekaselska, jonne laitan paljon mielenkiintoisia linkkejä päivittäin!
Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle, joka luet tätä, ja kiitos käynnistä! Nähdään ensi vuonna!

***

English summary:
My most read blog posts of 2016 were about
– experimenting with a smart home system including some sensors, smart lights and a controlling app
– the dead and unvisited zones at home
– visiting a local power plant turning trash into energy
– listing services and products which complement or have a connection to professional organizing
My blog post about blockchain was included in a review of blockchain articles. The reviewer seemed surprised by the fact that a professional organizer could write about the topic.
Happy and successful new year to all!

Tavaroiden järjestelyrobotti

Olisiko teillä käyttöä pienelle väsymättömälle järjestelyapulaiselle? Ihan vielä ei valitettavasti ole järjestelyrobotti valmis, mutta joululahjaksi saatu Lego Mindstorms -robotti osaa jo kahmia ahneesti palikoita itselleen. Kehitystyö jatkuu!

English summary:

Our Lego Mindstorms project is not quite ready to be sold as organizing robot yet, he seems a bit possessive…

Viimeinen virttynyt hiuslenksu korin pohjalla

Isojen asioiden välissä on aina mukava miettiä ihan pieniä arjen yksityiskohtia. Kuten hiuslenkkejä. Olen nyt ihan lyhyen ajan sisällä salakuunnellut kahden henkilön kummastelua siitä, minne kaikki hiuslenkit aina katoavat. Korissa on kuulemma pohjalla vain se viimeinen virttynyt lenksu ja loput ovat teillä tietymättömillä.

”Oletko kulta katsonut jo jääkaapista ja sukkalaatikosta?”

Hiuslenksujen ja -solkien seikkailut ovat erinomainen esimerkki siitä, että järjestykseen tarvitaan: 1) oikea asenne 2) toimiva säilytyspaikka ja 3) järjestystä ylläpitävä toiminta.

Asenne. Jos haluaa saada homman toimimaan, keinot kyllä löytyvät ja apua saa. Jos tavaroitaan ei arvosta, jos järjestys ei kiinnosta, jos ei viitsi eikä huvita, mikään ei auta.

Säilytyspaikka. Oikean säilytyspaikan määrittää yleensä se, missä tavaraa eniten käytetään. Hiuksia laitetaan ehkä kiinni vessassa peilin edessä. Sieltä löytyykin yleensä se tyhjä säilytyskori. Missä muualla lenksuihin kosketaan? Missä ne otetaan pois? Irrotin itse usein soljen hiuksistani missä sattuu aivan ajatuksissani, enkä jälkeenpäin muistanut asiaa. Missä teillä käy näin? Sohvalla telkkaria katsoessa? Suihkuun mennessä? Näihin paikkoihin kannattaa ehkä myös laittaa tilpehöörikori.

Kun jotain sulta katoaa,
kaupasta aina uuden saa,
eiku!

Toiminta. Kun hiuslenkin ottaa pois, se pitää laittaa niille varattuun koriin, ei pöydälle, ei taskuun, ei lattialle, ei sohvatyynyn rakoon, Jotta kori olisi aina ulottuvilla, niitä kannattaa olla useita. Koska säläkoreihin kerääntyy kaikkea, no, sälää, niitä pitää aika ajoin tyhjentää. Klemmarit toimistotarvikkeisiin, kolikot lompakkoon tai kolikkokuppiin, roskat roskikseen, hiuslenksut lenksukoriin.

Seuraa hiuslenksujenne matkaa kehityshousut jalassa. Missä kohdassa ajatus katkeaa ja lenksu eksyy? Mistä olet löytänyt lenksuja ja miksi? Millä pienellä muutoksella saisit ne paimennettua takaisin purkkiinsa?

Koululuokan krääsätön joulukalenteri

Ennen marraskuun pyörähtämistä joulukuuksi junnun opettajalta tuli viesti, että jokaisen pitäisi tuoda jotain pientä sälää luokan joulukalenteriin. Kaikki saisivat sitten vuorollaan kalenterista pikku paketin.

Minulla sattui tällä kerralla olemaan kiertoon menevää -laatikossa jotain sopivaa käyttämätöntä, joten paketoimme sen, enkä miettinyt asiaa juuri enempää.
Reilu viikko sen jälkeen kuulin luokasta, jossa oli tehty vähän eri tavalla. Krääsälahjan sijasta kolikot olikin laitettu luokan aineeton lahja -kassaan.

Nykyään tavarattomat lahjat ovat jo ilahduttavan suosittuja. Anna jotain muuta -sivustolla ehdotetaan joululahjaksi esimerkiksi Apua koulutehtäviin tai Aamiaista kahvilassa. Aineettoman lahjan avulla voi myös auttaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä kuten kehitysmaiden asukkaita. Heille voi hankkia vaikkapa koulutarvikkeita, vesipumpun tai ammatillista koulutusta.

Tai vuohen.

Toisenlainen lahja -sivuilla kerrotaan vuohilahjasta näin:

”Vuohi auttaa perheitä ulos köyhyyden kierteestä, sillä se on edullinen eläin ja se lisääntyy helposti. Siitä huolehtiminen on myös helppoa. Perheet voivat myydä osan vuohen jälkeläisistä eteenpäin ja jättää osan itselleen kasvatettavaksi. Vuohenmaitoa käytetään juomaksi ja sen myynnistä perhe saa tuloja itselleen.”

Luokan yhteinen vuohi voi tarjota monenlaisia näkökulmia oppimiseen. Vuohen tuottaman maidon määrää voi laskea matematiikan tunneilla, vuohen ominaisuuksia voi tutkia, kohdemaasta voi hakea tietoa, vuohesta voi piirtää kuvia.

Aika hyvä idea siis! Ehkä teidänkin luokkanne oppimista rikastuttaa ensi vuonna aineeton lahja?

Turvallisia joululahjaideoita

Voit ostaa joululahjaksi halpatuontihömppää, joka kärähtää ja aiheuttaa tulipalon. Tai sitten jotain muuta. Tässä muutamia lahjaideoita, jotka lisäävät turvallisuutta ja vähentävät onnettomuuden vaaraa:

Turvavyöleikkuri. Tämä pieni veitsi asustaa autossa. Jos auto keikahtaa onnettomuudessa nurin ja jäät roikkumaan turvavöiden varaan, et saa ehkä vapautettua vöitä nappulasta. Leikkurin avulla pääset irti ja turvaan. Leikkurissa voi olla myös pieni vasara, jolla saa ikkunan rikki.

Nastat. Heti kun kulkukeli muuttuu liukkaaksi, ensiapuasemille alkaa kerääntyä ranteensa tai nilkkansa loukanneita ihmisiä. Vedä kenkiin nastat, niin pysyt pystyssä. Koiranulkoiluttajille aivan ehdottomat.

Heijastinreppu tai vilkkuvalot. Jalankulkija ei välttämättä ymmärrä, miten vaikeaa häntä on tihkusateisessa hämärässä havaita pisaraisen tuulilasin takaa edes katuvalojenkaan valossa saati sitten aivan pimeässä. Heijastimia ja erilaisia hihavilkuttimia en ole nähnyt kenelläkään liikaa, sen sijaan kylläkin henkensä uhalla taustastaan erottumattomina toilailevia hemmoja.

Liesivahti. Yksinkertaisimmillaan liesivahti huomaa anturillaan liian korkeaksi nousevan lämpötilan tai että liesi on unohtunut päälle liian pitkäksi aikaa ja katkaisee liedestä sähköt hälytyksen kera. Hienommissa malleissa on mukana sammutin.

Teoillasi voit lisätä turvallisuutta tarkistamalla läheisten palovaroittimien lukumäärän, sijoittelun ja patterien kunnon, auttamalla viemään ylimääräisiä tavaroita kierrätykseen ja vaikka ajamalla autoasi puhumatta samalla kännykkään.

Tee oma joulukuusi teipistä, kankaasta tai javascriptistä

Askartelu on ihanaa, mutta se kaikki paperisälä, sinkoilevat helmet ja muu jälkisiivous… Kallistun itse diginäpertelyn puoleen.

Nykyään joulukuusen voi oikean havupuun sijasta tehdä pelkästä oksasta, joulukorteista tai vaikka pelkästä teippikuviosta seinällä. Nyt on ansiostani vieläkin enemmän valinnanvaraa. Jos olet netissä tietokoneella, klikkaa sanaa ja käy koristelemassa oma pikku

Kuusi kertoo sinulle myös, montako päivää jouluun on, jos otat valmistautumisen yhtä rennosti kuin minä eikä sinulla ole tarkkaa aikataulua.

Tällä askartelemallani pienellä koodinpätkällä haluan toivottaa teille mukavaa joulukuuta!
(Jos koodi ei demoefekti-syistä sattuisi juuri sinun kohdallasi toimimaan, niin toivotan sinulle silti mukavaa joulun odotusta!)

p.s. Askarteluaineksina olivat JavaScript ja Paper.js-kirjasto.