118 leluautoa

Kuva: downing.amanda

HS:n talouden ja politiikan toimittaja Minna Nalbantoglu kirjoittaa ihmisten kulutustottumusten vähittäisestä muuttumisesta ja roina-ahdistuksesta. Kirjoitus loppuu alistuneeseen toteamukseen: ”Eikä ostelun hillitseminen helppoa ole, kuten ainakin jokainen lapsiperheen vanhempi tietää. Vaikka äiti kuinka potisi roinaähkyä, tämän joulun jälkeen meillä on leluautoja 118 kappaletta.”

Tähän lauseeseen konkretisoituu monen lastenhuoneen ovelta avautuva näky.

Mihin yksikään lapsi tarvitsee 118 leluautoa? Se tuntuu huimalta määrältä jopa päiväkotiin, saati sitten yhteen lastenhuoneeseen.

Katse kääntyy perheen äitiin. Hänellä on 38 huivia, vaikka hän ei kuulemma ole muotitietoinen.

Kuten muutkin tavat ja asenteet, myös tavaratavat opitaan paljolti vanhemmilta. Säästäväisyys ja tavaroiden kunnioittaminen ja huoltaminen opitaan, samoin huoleton pois heittäminen, hamstraaminen ja uusien ostelu. Jos lastenhuoneen kaaos ahdistaa, voi katsoa ensin omiin kaappeihinsa ja miettiä, olisiko itselläkin vielä harjoiteltavaa kohtuullisuudessa. Lapsiltahan ei voi vaatia sellaista, mikä ei itseltäkään onnistu.

Millaisilla ajatuksilla, asenteilla ja toimilla lastenhuoneen roinaähkyä voisi lähteä vähentämään?

Sisäistetään nykyinen tilanne ja etsitään motivaatio.

Leluista voi tehdä oikein inventaarin. Paljoudessa voi kuvainnollisesti kieriskellä ja miettiä yhdessä, miten kiitollinen saa olla, kun on ollut mahdollisuus hankkia niin paljon tavaroita. Säilytystilan puutteeseen voi kiinnittää huomiota ja vähentämisen yksi tavoite voisikin olla, että lelut mahtuisivat hyvin niille varattuun tilaan ja ne olisi helppo siivota sinne. Lapset eivät luultavasti ehdi nyt edes leikkiä kaikilla leluillaan, joten vähempikin riittäisi. Vanhempia kiinnostaa myös varmasti, minkälaisen kemikaalimäärän keskellä lapset leikkivät.

Uusien lelujen virta lastenhuoneeseen katkaistaan.

Kun on käsitetty yhdessä miten paljon leluja on, voidaan sopia, ettei uusia leluja osteta. Niin lasten kuin aikuistenkin on hyvä oppia vastustamaan mielitekoja. ”Minulla on jo paljon, en tarvitse uutta” on hyvä mantra niin pienille kuin isoille. Tuntuu tietenkin kivalta nähdä, miten lapsi iloitsee uudesta lelustaan. Aina vain uusia leluja ostamalla koukutetaan kuitenkin lapsi uutuudenviehätykseen. Ilo ei tule lelusta vaan uutuudesta, eikä se kestä pitkään.

Isovanhemmille, kummeille ja ystäville asetetaan lahjakielto tai -rajoitus. Useimmat ymmärtävät asian, jos heille kertoo, että leluja on jo sadoittain. Koska he haluavat varmasti kuitenkin välillä antaa jotain, tehdään selväksi, että vastaan otetaan mieluiten aineettomia lahjoja. Yhteinen retki ja siitä tehty valokuvakirja jäävät varmasti muistoihin paremmin kuin taas uusi lelu. Tavaran sijaan voi myös vaikka laittaa vastaavan summan lapsen rahastoon tulevaisuutta varten.

Lapset rakastavat pikku krääsää, jota vanhemmat vihaavat. Krääsää tulee esimerkiksi yllätysmunista ja hampurilaisaterioiden kylkiäisinä. Näille voi tietoisesti laittaa stopin. Suklaata tai ranskiksia voi syödä muutenkin kuin turhan muovinpalan kera.

Vähennetään nykyisten lelujen määrää.

Säännöllisin väliajoin, vaikkapa kuukausittain, lapsi saa itse valita mitkä lelut hän lahjoittaa vähävaraisemmille lapsille. Esimerkiksi Hope-yhdistys auttaa suoraan lapsiperheitä, jotka ovat köyhyysrajan alapuolella. Lahjoituksen voi viedä yhdessä lasten kanssa perille. Samalla aikuiset voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja viedä omia itselle tarpeettomia tavaroitaan kiertoon.

Leluja ja vaatteita voi myös laittaa kirpparille myyntiin. Lapsi oppii, että tarpeettomasta luopumalla saattaa myös tienata lantin jos toisenkin.

Vähentämisen edetessä hyvin lapsia voi palkita elokuvakäynneillä tai muilla elämyksillä. Karsiminen ja raivaaminen ei ole mitään tuhkassa kieriskelyä ja kärsimystä. Hyllytilaa vapautuu, on helpompi järjestää lelut paikoilleen ja on enemmän tilaa leikkiä!

Kohtuulliset tavat otetaan jatkuvaan käyttöön.

Vähentämisprojektin aikana on opeteltu eroon impulssiostoksista. Nyt on hyvä tilaisuus totuttaa samalla lapsi myös säästämään hankintojaan varten. Se on säntillistä taloudenhoitoa, opettaa kärsivällisyyttä ja on erittäin hyödyllinen taito lapsen kasvaessa aikuiseksi.

Jotain uutta on välillä tietenkin kiva saada. Jotta lelujen määrä ei kuitenkaan taas kasvaisi hallitsemattomasti, on oltava tiukkana: jos uusi tavara tulee sisään, jokin vanha menee samalla ulos. Kaiken pitää mahtua vaivattomasti paikoilleen!

Voitte kokeilla esimerkiksi lelunvaihtopäiviä tuttavaperheiden kanssa ja osan leluista säilömistä varastoon, josta ne jonkin ajan kuluttua löytyvät kuin uusina taas.

Lue myös: 5 siistiä tapaa, joista lapsesi hyötyy

Millaisia haasteita teillä on lastenhuoneen kanssa?

Morjens

Milla Havanka - Ammattijärjestäjä Tampere - Blogi - Täällähän on vaikka mitä!

Tervetuloa selailemaan Mekaselskan blogia! Tarjoilen näissä pikku lukupaloissa sinulle ohjeita, tietoa ja uudenlaisia ajatuksia. Hyviä lukuhetkiä 🙂

Jos haluat tukea pienyrittäjää, se käy someaikana hyvin helposti jakamalla ja kommentoimalla kirjoituksia. Pienikin kommentti ilahduttaa. Kiitos!

Sijoitusvalmennus alkaa 11.9., nappaa paikkasi heti!

Sijoittaminen on asia, josta kaikkien kannattaisi tietää jotain. Se on keino saada lisätuloja, rahoitusta unelmien toteuttamiseen, ja halutessasi voima muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. 🌍

Kolmen asiantuntijan verkkovalmennuksessa opit kaiken, mitä tarvitset sijoittamisen aloittamiseen! Mekaselskan lukijana saat valmennuksesta -20 % alennuksen koodilla MEKASELSKA.

Ilmoittaudu valmennukseen heti! Aloitus 11.9.

Vauhtistartti osake- ja rahastosijoittamiseen

Järjestetään yhdessä!

Kaipaatko apua järjestämisen alkuun pääsemiseksi? Voit tilata minut Tampereen kaupunkialueella kotikäynnille!

Lähetä viesti ja kerro pulmasi!

Tykkää ja seuraa

Seuraa Mekaselskaa somessa ja pidä järjestämisasiat mielessä!