Roskiksesta ruokapöytään – dyykkarit nauttivat löytämisen ilosta

Kuva: Romuald Bokej

Kävin kuuntelemassa Tampereen yliopistolla Näkökulmia kestävään kehitykseen -luentosarjaan kuuluvan luennon aiheesta Jäte. Luennoitsijat Turo-Kimmo Lehtonen ja Olli Pyyhtinen olivat sosiologian professoreita, joten sain vähän erilaisen kulman jäteasioihin kuin mihin olen tottunut.

Luennon alussa pohdiskeltiin filosofisesti mikä on jätettä, miten sen voi määritellä. Mary Douglasin kirjan Puhtaus ja vaara mukaan lika on ”ainetta väärässä paikassa”. Mikään ei ole sisäsyntyisesti jätettä. Ruoka, joka on lautasella, on ruokaa. Ruoka, joka on tippunut paidalle, onkin jätettä. Sitran Kari Herlevi on sanonut, että jäte sanana on vanhentunut, kyse on raaka-aineesta.

Jälkimmäinen osuus luennosta käsitteli erästä kestävän kehityksen ja kiertotalouden osaa ja ilmiötä, josta vain pienellä osalla ihmisillä on käytännön kokemusta – roskisdyykkausta ja erityisesti kaupoista pois heitetyn ruoan dyykkausta. Luennoitsijat olivat tutkineet dyykkausta mm. haastattelemalla dyykkareita.

Roskisdyykkaukseen liittyy mielikuva likaisuudesta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Dyykkarit eli ”freeganit” eivät kuitenkaan etsi pois heitettyä ruokaa siksi, että he olisivat kurjia ja köyhiä. Sen sijaan he haluavat protestoida ylikulutusta ja tuhlausta vastaan. Köyhyyden vuoksi roskiksia tonkivat häpeävät tilannetta ja tekevät sen yleensä yksin. Dyykkaus sen sijaan on yhteisöllistä. Porukan mukana opitaan käytännöt, käydään löytöretkillä, jaetaan saalis ja valmistetaan se yhdessä.

Minusta oli mielenkiintoista kuulla, että dyykkarit samalla tavalla kuin kaupan asiakkaat nauttivat löytämisen ilosta, rahan säästämisestä ja heräteostoksista. Tuli mieleen se, kuinka kirppareilla käyminen ei suinkaan välttämättä tarkoita sitä, että eläisi kohtuullisesti saati askeettisesti, vaan myös käytettyihin tavaroihin voi tuhlata rahaa ja hamstrata niitä.

Vaikka dyykkaaja protestoi ylikulutusta, hän on riippuvainen toisten tuhlauksesta. Pitemmällä aikavälillä hän kuitenkin toivoo, että tämä yhteiskunnan ”vika” korjaantuu, vaikka dyykkaus siihen sitten loppuisikin.

Dyykkaus kyseenalaistaa jätteen ”jätteisyyden” ja vetää uudelleen rajan puhtaan ja likaisen välillä. Dyykkaaja luottaa aistihavaintoihinsa syömäkelpoisuuden määrittelyssä.

Dyykkarit taivastelivat haastatteluissa jäteastioihin laitetun ruoan ylenpalttisuutta. Kalliitakin ruoka-aineita voi löytyä. Ruokavalio muuttuu kokeelliseksi, kun käytetään ravinnoksi sitä, mitä sattuu löytymään. Banaanien ja pilalle menemättömäksi käsitellyn vaalean leivän löytymiseen voi kuulemma aina luottaa.

Lue lisää:

Freeganismi – Wikipedia

21 faktaa ruokahävikistä – K-Ruoka

Kauppojen ruokahävikki käyttöön Vaasassa

Tukholmassa avataan Pohjolan ensimmäinen second hand -ruokakauppa

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

Ollaan yhteydessä

Seuraa theblogjunglessa

Seuraa Bloglovinissa

Follow