Miksi en enää välitä ilmastonmuutoksesta

Piirros huutavasta hahmosta

Olen ollut koko ikäni jonkinlainen luonnon ystävä ja ehkä keskimääräistä vähän ympäristötietoisempi. Tässä viime vuosina aloin kärsiä hirveästä ahdistuksesta ja maailmantuskasta. Kuten tiedämme, maapalloa on uhkaamassa usea ihmisen aiheuttama katastrofi: sukupuuttoaalto (myös pölyttäjien väheneminen), ilmastonmuutos, kaiken kemikalisoituminen, merten täyttyminen muovilla. Lista jatkuu.

En voinut käsittää, miten joku voi käyttää aikansa höttötavaran myymiseen, kun kaikki oli tuhoutumassa. Kaikki vähempi kuin maailman pelastaminen tuntui merkityksettömältä.

Kaikkein vähiten ymmärsin, miksi kertakäyttöisen tilpehöörin ja yhdentekevän roinan myyjät ja mainostajat rikastuivat. Joku oli kehittänyt eteeristä öljyä sisältävän suihkeen, jolla voi lukita kakan hajun pytyssä vedenpinnan alle, ja kerännyt sillä omaisuuden.

Pelastuuko maailma palelemalla

Vähän aikaa sitten ilmestynyt kirja Hyvän sään aikana lisäsi vielä kierroksia. Luin sitä iltaisin enkä saanut sen jälkeen unta. Voi puhua jo ympäristöahdistuksesta. Maailma tuntui järjettömältä paikalta. Ratamme vei meitä hitaasti mutta vakaasti kohti maapallon muuttumista elinkelvottomaksi, silti arkielämässä asia ei näkynyt missään.

Meillä ei ollut kotona ennestäänkään mitenkään lämmin, mutta käänsin patterit vielä kylmemmälle. Tarpeeksi paleltuaan mieheni totesi, että kyllä viisitoista astetta on vähän turhan matala lämpö, että käännetäänpä tätä nuppia vähän toiseen suuntaan.

Ilmastonmuutoksesta on ollut jo puhetta jo kymmeniä vuosia, ja maailma on tuloksetta puinut asiaa useissa kokouksissa. Paljon puhetta, vähän tekoja.

Kirjassa Taru Sormusten Herrasta on eräs kohta. Hobitti Frodo kuulee velho Gandalfilta hallussaan olevan sormuksen oikeasta omistajasta ja miten paha on taas nousemassa.

”Kunpa se ei olisi tapahtunut minun aikanani”, Frodo sanoi.

”Niin toivon minäkin”, Gandalf sanoi, ”Ja niin toivovat kaikki, joiden elinaikana tällaiset asiat tapahtuvat. Mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan.”

Rohkaisevia näkymiä

Elokuvassa Gandalf jatkaa puhettaan muistuttamalla Frodoa siitä, että maailmassa on pahan lisäksi muitakin voimia.

Ihan tässä viime aikoina tajusin että puhe tuntuu jotenkin muuttuvan. Pariisin ilmastosopimuksessa kaksi vuotta sitten sovittiin porukalla, että yritetään pysyä alle 1.5 asteen lämpenemisessä. Trump halusi eroon sopimuksesta, mutta Yhdysvaltain suuret kaupungit toimivatkin toisin. Kiertotaloudesta on tullut nyt suuri puheenaihe. Uusiutuvaan energiaan investoidaan paljon.

On kova kiire, mutta toivo ei ole vielä mennyt.

Sormuksen tarinan elokuvasovituksessa on toinenkin rohkaiseva kohta. Lannistuneen Frodon matkakumppani Sam muistuttaa tätä siitä, miksi he ovat matkalla.

”Niiden tarinoiden henkilöt eivät koskaan kääntyneet takaisin. He vain jatkoivat, koska jokin oli heille tärkeää.”

”Mikä meille on tärkeää, Sam?”

”Se että tässä maailmassa on hyvääkin. Ja että siitä kannattaa taistella.”

Pieniä askelia mutta oikeaan suuntaan

Osallistuin viime viikolla Vaatteet, tavarat ja onni -tapahtumaan, jossa puhui mm. kestävän kuluttamisen asiantuntija Arto O. Salonen. Hän toi esille useaan kertaan, että pitäisi tehdä sellaisia asioita, joiden seurauksena illalla peilistä katsoo hieman ylpeä tyyppi. Että otettaisiin kaikki askelia oikeaan suuntaan, niin ei mennä väärään suuntaan.

Silloin päätin alkaa ajatella taas, että en voi yksin pelastaa koko maailmaa, enkä voi tuntea siitä syyllisyyttä.

Voin kuitenkin tehdä mitä yksi ihminen voi tehdä. Olen yksi puro joka vie oikeaan suuntaan, tai edes yksi sadepisara, joka sataa siihen puroon. Ja sinun kanssasi yhdessä voimme tehdä vielä enemmän.

Takaisin perusasioiden äärelle

Tuskailu ei maailmaa pelasta. Sen sijaan meistä jokainen voi tehdä jotain, ihan pientäkin, mikä vie oikeaan suuntaan. Isot toimijat tarttuvat isoihin asioihin, ja me pienet pieniin asioihin.

Vanhat tutut asiat, joita haluan vielä pontevammin edistää ensi vuonna, ovat

  • järjestyksen tuoma mielenrauha ja mielihyvä
  • kestävä kohtuullinen kuluttaminen
  • hävikin vähentäminen
  • yhdessä tekeminen ja resurssien jakaminen fiksusti

Nämä asiat lukevat käyntikortissani ja näitä haluan palveluillani tuoda sinullekin.

Vähemmän tavaraa, enemmän kokemuksia

Kertakäytöstä monikäyttöön

Yhdessä

Kulutuksen siirtyminen tavaroista palveluihin, kertakäyttökulttuurin vähentäminen ja resurssien jakaminen ovat sellaisia askelia oikeaan suuntaan, joita voi yksikin ihminen ottaa. Kuljetaanko yhdessä?

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

Morjens

Tervetuloa selailemaan Mekaselskan blogia! Hahmottelen näissä parin kolmen minuutin lukupätkissä sitä, millainen koti voisi lähitulevaisuudessa olla: ehkä vähemmän neliöitä, mutta myös vähemmän omistettua tavaraa, teknologia paljossa apuna, asukkailla arki hanskassa.

Bloggauksia saa mieluusti jakaa ja kommentoida. Hyviä lukuhetkiä 🙂

Tykkää ja seuraa