Hiedanranta on kaupunginosa Tampereen länsipuolella.
Tai ei sitä ehkä vielä voi sanoa kaupunginosaksi, kun siellä ei ole kuin hiekkakasoja ja vanhoja tehdasrakennuksia.
Tai ehkä voikin, koska siellä on jatkuvasti meneillään kaikenlaista kiintoisaa kiehtovassa ympäristössä.
Siellä on ihana vanha kartano puutarhoineen ja kiipeilypuineen. Siellä on ympäristötaidetta, valtavia graffititaideteoksia, erilaisia tapahtumia, käsityöläisyyttä, iso skeittihalli, kiertotalouden tutkimusta, vanhoja tehdasrakennuksia, rapistuneita puutaloja.
Hiedanrannassa käveleminen on hidasta ja keikauttaa niskan. Pysähtelen koko ajan ja kaivan kameraa esiin, kun kaikki on niin ihanaa. Oikeastaan en voi laittaa kameraa pois ollenkaan. Joka puolella on yksityiskohtia ja näkymiä, jotka haluan tallentaa. Tämä on niin epäsuomalaista! Inspiroivaa! Mielenkiintoista!
Pelissä Horizon Zero Dawn eletään kaukaisessa tulevaisuudessa, josta nykyihmisten maailmasta on jäljellä vain muinaisia rakennelmien jäänteitä: autonromuja, luurangoksi rapistuneita kerrostaloja, bunkkereita. Kaikki hajonnutta, luonnon takaisin valtaamaa, vierasta. Vähän sama fiilis tulee katsellessa tätä vanhaa tehdasaluetta. Kiehtovia, käsittämättömiä putkia, liitoksia ja rakennelmia: jäämiä aktiivisesta menneisyydestä, jota ei enää ihan ymmärrä.
Suomalaiset asuinalueet ovat usein hyvin epäkiinnostavia. Suoria seiniä, asfalttia, tasainen ruohokenttä, parkkipaikka. Hiedanranta antaa esimerkin kutkuttavasta, monimuotoisesta, jatkuvasti muuttuvasta ympäristöstä, joka kutsuu katselemaan, tutkimaan ja jopa jättämään oman merkkinsä.
Milla Havanka
