Mitä amppelikukka opetti minulle elämästä

 Amppelikukkani, valkoinen kaunis rehevä kellokasvi, oli mennyt huonoon kuntoon. Tilanne hyppäsi sananmukaisesti silmille, kun taas kerran löin kulkureitillä roikkuvaan ruukkuun pääni. Katsoin kasvia tarkemmin. Kaikki sen kukat olivat lakastuneet vaaleanruskeaksi tahmaksi. Olin varma että se oli kuollut.

Otin kasvin alas huonosti sijoitetusta koukustaan ja tarkastelin sitä. Tilanne näytti pahalta. Voisiko kukan vielä pelastaa? Olin jo siirtänyt sen turvaan paahtavalta auringolta varjon puolelle, mutta ei se näyttänyt viihtyvän sielläkään.

Muistin äkkiä, että kasvista kuului nyppiä kuolleet kukat pois. Jos lakastuneet kukat jättää paikoilleen, ne alkavat kehittää siemeniä ja vievät kasvilta energiaa.

Aloin nyppiä kuolleita kukkia pois. Niitä oli paljon ja urakka näytti toivottomalta. Kukanroippeiden takana ja alla oli lisää kukanroippeita. Nypin ja nypin ja nypin ja manailin, miksei tätäkään ollut tullut mieleen tehdä aiemmin.

Yhtäkkiä huomasin, että kaikkien lakastuneiden kukkien alla on uusia nuppuja. Jokaisen kuolleen kukan alla piilotteli ainakin viisi nuppua.

Jatkoin nyppimistä. Sormet menivät tahmeiksi ja selkä jäykistyi, mutta paljastin joka nyppäisyllä lisää pikku kukanalkuja.

Kun olin valmis, kasvi näytti täysin uudistuneelta ja valmiilta avaamaan kymmenittäin uusia valkoisia kelloja.

Miksikö kerron sinulle kukkien hoidosta? Tuolla kukalla ja sinulla on jotain yhteistä. Sinunkin on hyvä nyppiä säännöllisesti lakastuneet ja turhat asiat ja esineet elämästäsi pois ja antaa tilaa uudelle. Tavarat, harrastukset, sitoumukset, joita et tarvitse ja joista et enää nauti, vievät sinulta aikaa ja energiaa, jota voisit käyttää uusista elämyksistä nauttimiseen.

Minä aion nyt nyppiä amppelikukkani useammin, jotta se jaksaa kukkia kauniina koko kesän. Mitä tarpeetonta sinä voisit poistaa kodistasi ja elämästäsi tänään?

P.S. Kukka opetti myös sen, että milloin vain voi tapahtua jotain odottamatonta, joten kannattaa nauttia kesäsateen tunnusta kasvoilla. Ja sen, että kiireisen autoilijan ajoreitin lähellä ei kannata pitää kukkaa kesäsateessa, voi jäädä alle.

Miljoona, miljoona, miljoona lomakuvaa

Kesälomakausi on pyörähtänyt käyntiin ja lomakansa napsii lomakuvia häkellyttävällä tahdilla. Kameroiden muututtua digitaaliseksi kuvien ottamista ei tarvitse enää pidätellä. Ei ole pakko tyytyä loman viralliseen pönötykseen mökin portailla, vaan muistikortti täyttyy mustikanvarvuista, maalatuista varpaankynsistä, kärähtäneestä makkarasta, kärähtäneestä nenästä, pikku uimaoppilaista viidestä eri kuvakulmasta, Musti edestä takaa istuu makaa…

Jossain vaiheessa kamera sanoo, ettei muistikortille enää mahdu yhtään kuvaa auringonlaskusta, uima-allasdrinksuista tai mummon raparpereista. Tyhjennä se tai menetät mahdollisuuden ikuistaa lapsesi seitsemännen lomapäivän iloinen loiskinta rannassa. Sinä tyhjennät ja jatkat kuvaamista. Loman jälkeen ihmettelet, mistä näitä digikuvia oikein tulee ja mitä niille oikein pitäisi tehdä. Ennen oli helppoa kun postissa saapui 24 tarkkaan harkittua otosta koko loman ajalta, nyt tietokoneellasi ilkkuu 2400 lomakuvaa.

Seitsemän järkivinkkiä lomakuvaajille:

1. Digikuvia on helppo ottaa sadoittain. Älä silti ota.

2. Tyhjennä kuvat kamerasta päivittäin tai ainakin viikoittain kuvaustahdistasi riippuen. Saat kuvat menemään automaattisesti omiin kansioihinsa päivämäärän mukaan. Tee vuosillekin omat hakemistonsa, niin kuvamassa ei ole liian suuri käsitellä.

3. Karsi heti tuplat, triplat ja kvadruplat samasta aiheesta, tärähtäneet, ali- ja ylivalottuneet ja muuten teknisesti epäonnistuneet.

4. Käyttöjärjestelmästäsi ja kuvaohjelmistasi riippuen sinulla voi olla käytössä ns. nimilappuja (tag). Voit merkitä niillä heti erityisen hauskoja tai kauniita kuvia tai vaikka tietyssä tapahtumassa otettuja kuvia. Jotkut ohjelmat osaavat tunnistaa kasvoja, joten löydät tietyn henkilön kuvia nopeasti. Tutustu tietokoneesi mahdollisuuksiin.

5. Muista tehdä kuvista varmuuskopiot. Tietokoneiden kovalevyt voivat mennä rikki ja menevätkin rikki, mieluiten pahimmalla mahdollisella hetkellä. CD-levyt kestävät aikaa rajallisesti. Rakkaimpia kuvia on hyvä säilyttää useassa paikassa: tikulla, verkkokovalevyllä, ulkoisella kovalevyllä…

6. Digikuvien ojasta on helppo joutua paperikuvien allikkoon, jos et heti laita niitä albumiin. Tilaa kuvat suoraan kirjoina, niin ne ovat heti järjestyksessä ja näyttävät hyviltä.

7. Jos haluat jakaa kuvia muiden katsottaviksi, älä lähetä alkuperäisiä kuvia kaikille sähköpostissa. Suoraan kamerasta otetut kuvat ovat todella isoja tiedostoja ja tällainen hirmusähköposti saa postiohjelmiston tukkoon. Lataa kuvasi nettialbumiin ja lähetä sähköpostitse linkki.

Facebookin käyttäjille varoitus: sopimusehdot kannattaa lukea tarkoin (kuten muissakin palveluissa). Lataamalla kuvasi Facebookiin annat heille luvan käyttää kuvaasi ilman korvausta miten haluavat. Yksityisasetukset kannattaa muutenkin käydä läpi, ettei esim. lasten kuvia tule vahingossa jaettua tuntemattomille.

Tutustukaa kameran asetuksiin, ottakaa hyviä kuvia (menkää tarpeeksi lähelle kohdetta), ja ennen kaikkea nauttikaa ihanasta kesästä!

Sitten on aikaa

Ihanaa, mökkikausi on taas käynnissä! Rankan työviikon jälkeen päästään mökille rentoutumaan ja rauhoittumaan! Vietetään koko kesäloma mökillä!

 Pitääkin ostaa sinne vähän kesäkukkia. Siellä ois se yksi seinä joka pitäisi maalata. Tänä vuonna voitais muuten rakentaa sinne uusi isompi terassi! Aattele miten ihanasti siellä sitten mahtuu grillaamaan! Ne ulkohuonekalut siellä pitää muuten käsitellä taas. Sopisko siihen terassiin semmoinen pergola?

Uskaltaakohan sinne laiturille enää mennä, muistatko kun siinä oli pari aika huonoa lautaa? Se pitäis varmaan uusia.

Sitku meillä on se seinä maalattu ja terassi rakennettu ja laituri nakutettu ja ulkotuolit öljytty ja kukkapenkit kitketty ja istutuslaatikot koottu ja pensaat trimmattu ja vene tervattu ja kesäloma mennyt niin sitten kyllä ehditään istua ja rentoutua!

Eiku…?!

Poissa silmistä, poissa mielestä? Säilytä näkyvillä

Kuva: Maegan Tintari

Oletko koskaan shoppaillut vaatteita omassa kaapissasi? Hyllyn perukoille on työntynyt housuja ja mekkoja, jotka olet nähnyt viimeksi ehkä pari kolme vuotta sitten. Onko sinulla kivoja koruja, jotka jäävät käyttämättä, koska ne ovat kauniisti – ja näkymättömästi – omissa säilytyslaatikoissaan? Löydätkö kylppäristäsi avaamattoman kasvorasvapurkin juuri kun olet ostanut uuden?

Niinpä. Saatat kuulua siihen laajaan kansanosaan, jonka tavaroiden täytyy olla näkyvissä, jotta ne tulevat käytettyä.

Tässä muutama vinkki, joilla säästät euroja vaate- ja kosmetiikkaosastolla, tai oikeastaan millä osastolla vain:

1. Karsi tavaroitasi, ettei sinun tarvitse hillota niitä jättimäisiin sammioihin, joiden pohjaa ei näy.

2. Älä osta varastoon vaan tarpeeseen.

3. Käytä läpinäkyviä säilytysastioita aina kun pystyt. Muussa tapauksessa laita aina astiaan nimilappu.

4. Muista pystysuunta. Laita koukkuja ja hyllyjä seinille.

5. Pidä hyvä järjestys. Säilytä samanlaiset samanlaisten kanssa.

6. Käy säännöllisesti läpi kellari ja ullakko ja muut vastaavat tilat, jonne tungetaan kaikki se tavara, jolle ei juuri nyt löydy paikkaa. Ole säälimätön. On joku hyvä syy, miksei tavaralle ole paikkaa. Yleensä syy on se, ettet tarvitse sitä.

Ylläolevia ohjeita noudattamalla alkaa rahaa tulla ovista ja ikkunoista. Ja vaikkei tulisikaan, sinun ei tarvitse ostaa neljättä oreganopurkkia kahden kuukauden sisään, koska et muista mihin laitoit edelliset.

Keskity olennaiseen ja opi rakastamaan arkea

Sandy and Joyce Teenyweenie doing their very best at cleaning the gas hob.
Kuva: Sabrina M

Lapsiperheessä hyvän järjestyksen ylläpitäminen on haasteellista. Sukkien silittäminen on vaihtunut legopalikkojen onkimiseen vessanpytystä.

Vähennä stressitasojasi ja ota mallia niiltä, joilla homma toimii.

Ei yksin siivoamista. Jos sotkijoita on monta, tarvitaan monta siivoajaakin. Ota avuksi siivouspalvelu, robotti-imuri ja vähintään muut perheenjäsenet. Pienetkin lapset pystyvät tekemään heille sopivia askareita, kuten tyhjentämään astianpesukonetta ja poimimaan omia leluja lattialta. Jokainen perheenjäsen siivoaa omat jälkensä. Pese vain ne vaatteet, jotka on suvaittu tuoda likapyykkikoriin.

Ei huonojen välineiden kanssa tuhraamista. Jos teillä tulee paljon pyykkiä, tarvitset ison pyykkikoneen. Hyvään imuriin kannattaa satsata.

Ei turhaa työtä. Älä tee arjesta itsellesi liian hankalaa. Vaatteita, saati koko vaatekertaa, ei tarvitse laittaa pesuun heti ensimmäisestä pienestä tahrasta. Kurahaalareista voi harjata pahimmat pois ovella, niitä ei tarvitse pestä päivittäin. Laita likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen ja puhtaat suoraan kaappiin. Leikkejä ei tarvitse siivota pois monta kertaa päivässä. Hanki leluille isot laatikot, jonne ne voi helposti heitellä päivän päätteeksi.

Ei tarpeettomia askeleita. Likapyykkikorit, pesukone, kuivuri ja puhtaitten vaatteiden säilytys kannattaa järjestää niin lähekkäin kuin mahdollista.

Ei kaikkea kerralla. Pidä osa leluista pois käytöstä ja kierrätä niitä, niin siivottava määrä on pienempi. Laita eri lasten pikkuiset vaatekappaleet omiin värikoodattuihin pesupusseihinsa, joissa voit pestä, kuivata ja viedä kaappiin.

Ei stressiä. On päiviä, jolloin ei vain ehdi kaikkea mitä pitäisi. Muista, mikä elämässä on tärkeintä. Haluatko, että lapsesi piirtää äitienpäiväkorttiin luuttuavan ja imuroivan hermoheikon haahkan, koska sellaisena hän sinut näkee? Isoäidilläni oli tapana sanoa: ”Istu kiireimmäksi aikaa.” Siinä on viisautta – istahda alas ja mieti mikä nyt oikeasti on polttavin ongelma, ja onko se loppujen lopuksi kovin polttava.

Ensin on haluttava ihan kaikki

Olen oleskellut jonkin aikaa eräässä maassa, joka on parhaillaan käymässä läpi voimakasta elintason nousua. Keskiluokalla on vihdoin rahaa ja se haluaa kuluttaa sitä.

Samalla kun meillä kotimaassa aletaan vähitellen ymmärtää, ettei talouskasvu voi jatkaa loputtomiin eikä maapallo kestä vanhoja kulutusmääriämme, täällä ei säästöistä näy merkkiäkään. Jättimäisiä kauppakeskuksia toinen toisensa vieressä. Hyvin merkkitietoisia ihmisiä, joilla kaiken täytyy olla uutta ja hienointa. Jokainen räplää älypuhelimiaan metrossa vaateliikkeen kassi kyynärvarressa. Töissä painetaan pitkää päivää ja haalitaan mammonaa. Vain köyhät joutuvat syömään riisiä ja vihanneksia eli vegeruokaa. Ympäristöstä viis, kunhan tehtaat tuottavat tavaroita innokkaille kuluttajille ja kasvattamot lihaa lautasille.

Helppo moista menoa tietysti on katsoa alaspäin. Mutta aika ison loikan saa asenteissaan ja ajatuksissaan tehdä siitä, ettei ole rahaa omistaa juuri mitään, siihen, ettei tarvitsekaan omistaa juuri mitään. Vähässä ovat ne ihmiset, jotka siihen pystyvät, ja he löytyvät melkein kaikki Tiibetin vuorilta mietiskelemästä. On eri asia downshiftata omasta halustaan kuin pakosta.

Onko ostohuuma, tavaroiden haaliminen ja vanhan halveksuminen vaihe, joka jokaisen kansan on käytävä läpi, ennen kuin pystyy katsomaan pidemmälle tulevaisuuteen ja miettimään miten kestävällä pohjalla kaikki on? Ehkä kerskakulutuskauden yli ei vain voi hypätä. Ehkä tässäkin asiassa täytyy ihmisen vain tehdä itse omat valintansa ja oppia vasta niiden seurauksista. Toivon vain, ettei oppimiseen mene yhtä pitkään kuin meillä päin.

Lukemattomien ostajia täynnä olevien jalkinekauppojen ovien ohi kulkiessa mietin, että onnellinen on ihminen, jolle riittää kaksi sopivaa kenkäparia. Mutta se ihminen ei vielä löydy täältä.

Mistä aita on matalin

Kuva: Sludge G

Mirkku tekee töitä tietokoneen ääressä. Lounasaika saapuu, mutta hommia piisaa. Mirkku menee keittiöön ja ottaa keksin.

Niki tulee koulusta. Hän heittää takin ja kengät eteisen lattialle. Äiti ei tykkää.

Jertsa tuntee itsensä vähän pyöreäksi. Kuntopyöräilyn sijaan hän lösähtää sohvalle ja nappaa kaukosäätimen käteensä.

Miksi, oi miksi?

Mirkkua, Nikiä ja Jertsaa voi toki haukkua laiskoiksi, muttei se tee asioita paremmiksi. Mirkku väsyy, Nikin takki on huomennakin lattialla ja Jertsa lihoo lihomistaan.

Kun sinä itse tai perheenjäsenesi (tai vaikkapa koirasi) eivät toimi halutulla tavalla, kannattaa katsoa vähän ympärilleen ja miettiä miksi.

Varsin usein syy on siinä, että oikein tekeminen on tehty vaikeaksi, ja väärin tekeminen helpoksi.

Mirkku ottaa keksin, koska keksit ovat keittiön pöydällä purkissa. Lounaan tekemiseen pitäisi keittää perunoita ja silputa salaattia ja mitä kaikkea.

Niki heittää takin lattialle, koska takin paikka on eteiskomerossa naulassa, joka on vähän liian korkea Nikille, ja kiinni oleva liukuovi on raskas siirtää.

Jertsa lihoo, koska vaimo on sisustanut kuntopyörän betoniseinäiseen varastohuoneeseen parin laatikon taakse, ettei se häiritse silmää.

Yhtäkkiä alkaa olla paljon helpompaa ymmärtää Mirkkua, Nikiä ja Jertsaa, vai mitä. Olet varmasti itsekin jättänyt yksinkertaisiakin ja hyödyllisiä asioita tekemättä, koska ne vain tuntuivat liian hankalilta.

Jos haluat syödä oikeaa ruokaa lounaalla ja olet laiska kokki, jätä edellisen päivän päivällisestä itsellesi tähteitä tai ota edes mikroateria. Jotain, mikä on valmiiksi annoksena ja voit lämmittää sen nopeasti.

Jos lapsesi jättävät tullessaan ulkovaatteet hujan hajan, järjestä niille helposti käytettävä paikka, vaikkapa koukku lapsen korkeudelle. Mitä useampi ovi, rappu tai avattava laatikko on matkalla, sen todennäköisemmin tavara ei paikalleen löydä.

Jos tykkäät katsella telkkaria ja sinun pitäisi liikkua enemmän, laita hyvä ystävä rohkeasti se kuntopyörä telkkarin eteen! Sohva ilmentää laiskaa luonnetta, pyörä dynaamisuutta – näin voit asian sisustusintoilijaystävillesi selittää.

Tee hyödylliset asiat itsellesi helpoiksi. Mistä voit madaltaa aitaasi päästäksesi haluamaasi tavoitteeseen?

Kodin imu

Kuva: Fabio Bruna

 Työn imu on uudehko käsite työ- ja organisaatiopsykologiassa. Se tarkoittaa työstä nauttimista, työintoa ja omasta työstä koettua ylpeyttä. Työn imun kokeminen edistää työviihtyvyyttä, terveyttä ja luovuutta. Sen avulla ihminen jaksaa haastavissakin työoloissa ja nauttii työstään.

Haluan nostaa sen rinnalle myös kodin imun.

Jos työn imu on sitä, että on innostunut uuden työpäivän alkaessa ja työstä saa nautintoa, kodin imu olisi vastaavasti innostusta kotiin pääsemisestä ja nauttimista omasta kodista ja läheisistä ihmisistä.

Tunnetko että kotisi on

  • innostava
  • merkityksellinen
  • energiaa antava
  • nautinnollinen
  • luovuuttasi ruokkiva?

Puutteellinen työhyvinvointi on yhteydessä mm. huonompiin työsuorituksiin ja aikomukseen vaihtaa työpaikkaa. Puutteellinen kotihyvinvointi taas saattaa johtaa huonompiin rentoutumissuorituksiin, aikomukseen vaihtaa parisuhdetta, jopa sairastumiseen.

Millä voisit lisätä kotisi ja perheesi imua?

Auttaisiko elämän yksinkertaistaminen tavaroita ja sitoumuksia vähentämällä, oleelliseen keskittyminen, ajan antaminen läheisillesi?

Sinun ei ole pakko ottaa

”Naapuri oli heittämässä näitä pois, nehän olivat ihan kunnossa vielä, pakko oli ottaa.” ”Äitivainaalta jäi kymmenen laatikollista mukeja, koko elämänsä niitä kerännyt, pakkohan ne oli jonkun ottaa.” ”No kun nämä olivat tarjouksessa, niin pakko oli ottaa.”

Annanko vielä lisää esimerkkejä?

Aina kun ajattelet “pakko ottaa”, se on merkki siitä, ettet ole itse ratissa vaan jokin muu voima ohjailee sinua.

Miten niin pakko? Sinun ei ole “pakko” pelastaa muiden romuja. Sinun ei ole “pakko” säilyttää suvun ns. aarteita eli tavaroita, joilla on tuskin tunnearvoakaan. Sinun ei todellakaan ole “pakko” ostaa kaupasta yhtään enempää kuin todella henkiinjäämistäsi varten tarvitset.

Aina kun kuulet itsesi sanovan tämän sanan, iske takaisin vasta-argumentilla. “Minun ei ole mikään pakko! Minä en tarvitse tätä. Minä en ole tästä vastuussa. Tämä ei ole minun ongelmani.”

Unohda alitajuinen pakko. Ota vapaaehtoisesti vain se mitä tarvitset ja mikä todella tuottaa sinulle aitoa iloa.

Kyllä, KYLLÄ, K-Y-L-L-Ä!!!

Kuva: Alexandre Normand

Repeätkö velvollisuudentunnosta tai muista syistä liian moneen paikkaan ja kärsit aikapulasta ja mielenkiinnon puutteesta? Derek Sivers kirjoittaa uudesta ajattelutavasta, joka hänellä on kokeilussa.

Jos mietit lähdetkö johonkin mukaan, kuuntele itseäsi.

Jos reaktiosi ei ole KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!!!, älä tee sitä.

Kun siivoat elämästäsi laimeat no joo -asiat pois, sinulla on tilaa KYLLÄ!!-jutuille, mitkä todella sytyttävät sinut.

Lue alkuperäinen juttu: Derek Sivers: No more yes. It’s either HELL YEAH! or no.