Minulle on jäänyt hyvin mieleen, kun yläasteella luokan pojat kehuivat minua rauhalliseksi. Sellainen varmaan silloin olinkin, hiljainen ja harkitseva. Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa ennen nettiä ja somea. Heh! Toista on nyt.
Netti ja some ovat mahtavia asioita. Ne ovat mahdollistaneet vaikkapa juttukavereiden löytämisen maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja pääsyn valtavaan ideoiden ja ohjeiden leikekirjaan. Vedin aikoinani koirakouluryhmiä, mutta nettiin kirjoittamani koulutusartikkelit auttoivat moninkertaista määrää koiranomistajia. Olen löytänyt somessa jaettujen linkkien kautta paljon tietoa ja tapahtumia ja tutustunut mahtaviin ihmisiin.
Mutta tälle ajalle tyypillinen sähläyskulttuuri, josta aivotutkijat varoittavat, pöyristymismuotoilluista otsikoista pöyristymiset, kaikkialta tulvivat ärsykkeet ja vertailukohdat eivät ole niin kovin mahtavia. Keskeytykset piinaavat työpaikoilla, työtehtävät valuvat vapaa-ajalle. Joka piippaukseen on pakko reagoida ja tarkistaa tykättiinkö nyt minun kuvastani ja koskeeko firman pikaviestikanavalle tullut viesti minua.
Ja mitä vaatimuksia tämä aikakausi on tuonut tullessaan. Viisi asiaa jotka olet aina tehnyt väärin. Näin teet ihanat kakut – ai tunnetko itsesi lihavaksi, näin laihdutat. Nyt pitää olla hyvä kaikessa: puolisona, harrastuksissa, töissä. Koko ajan täytyy opetella uutta, ettei tipahda kelkasta. Nukkuakaan ei ehdi eikä malta, ja jos sänkyyn pääsee, ei uni tule. Mielenterveysongelmat ja työuupumus ovat nyt otsikoissa. Tämä aika kuluttaa meitä jotenkin enemmän kuin ennen, eivätkä kaikki kestä. Emme palaudu.
Irina laulaa: “Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen.” Luemmeko lehdestä ohjeita: Näin mahdutat tyhjäntuijottelun tiukkaan päiväohjelmaasi?
En osaa ratkaista kaikkia näitä ongelmia. Tehkäämme kaikki mitä pystymme. Voin hermostumisen hetkellä hengitellä syvään (se stimuloi vagushermoa, opin äskettäin, ja saa sykkeen ja verenpaineen laskemaan). Voin valita ainakin yrittää tehdä yhden asian kerrallaan, jos se on vallassani. Voin arvostaa unta ja olla tinkimättä siitä tahallani.
Järjestäminenkin voi tehdä hyvää. Tulokset rauhoittavat: prioriteetit selkeytyvät, osa tekemisistä karsiutuu pois, tavarat on helpommin löydettävissä. Mutta järjestäminen toimintanakin voi olla hyväksi. Tavaroiden lajittelu, huoltaminen, niihin liittyvien tarinoiden muistelu rauhalliseen tahtiin voivat luoda mukavan maanläheisen hetken abstraktien huolien keskelle.
Eikä pidä unohtaa kaikkein parasta maadoittajaa, eli luontoa. Minulle metsä on parasta sielunhoitoa. Miten ihmeellistä saada seistä noiden hitaiden, vanhojen olentojen katveessa tai kontata katsomassa sammalen haaroja aivan läheltä.
Metsäpolulla myös muistaa, että hitaamminkin pääsee perille, ja kaikkeen ei tarvitse pystyä ja venyä. Jos teen ajatuksella, teen yleensä paremmin.
Milla Havanka
