Oletko koskaan ottanut valokuvaa vaikkapa olohuoneestasi, juuri sinä kunnossa kuin se on? On uskomatonta, miten erilaiselta se näyttää kuvassa kuin luonnossa. Kuvasta huomaat heti että taulu on vinossa, huonekasvi on nuupahtanut, johtosotku näkyy tai että kirjahyllyssä on ihan liikaa roinaa. Mihinkään tällaiseen ei kiinnitä tavallisesti huomiota. Katse turtuu kaikkeen minkä näkee päivittäin, sitä ei enää huomaa. Jos olet yrittäjä ja sinulla on tila, jossa otat vastaan asiakkaita, et takuulla näe sitä samalla silmällä kuin pistäytymään tulevat asiakkaasi.
Sitä vain menee samaa rataa. Arjen kiireitä on helppo syyttää, vaikka oikeasti on vain niin paljon helpompaa tehdä samoin kuin ennenkin. Sitä lehtikasaa siirrellään tuolilta pöydälle ja lattialle sen sijaan että otettaisiin aika käydä kasa läpi, varastoon tungetaan lisää tavaraa sen sijaan että katsottaisiin mitä siellä perällä on.
Tuttua pirua siedetään
Fyysisen ympäristön lisäksi ihminen tottuu myös omaan elämäntilanteeseensa. Vaikka tilanne olisi epämukavakin, ainakin siinä osataan toimia. Englanninkielisillä on sanonta: better the devil you know than the devil you don’t.
Kuitenkaan mitään uutta ei synny siitä, että tekee kaiken samoin kuin aina ennenkin. Einsteinkin kuulemma sanoi, että hulluutta on tehdä samaa asiaa uudelleen kerta toisensa jälkeen ja odottaa erilaisia tuloksia.
Jos haluaa uudelle tasolle, täytyy muuttaa jotain. Yleensä se tarkoittaa sitä, että luopuu jostain vanhasta, että saa jotain parempaa tilalle.
Tässä kohtaa täytyy ylistää asiakkaitani. He ovat juuri tällaisia rohkeita mukavuusalueensa ulkopuolelle astujia, jotka vieläpä haluavat varmistaa kulkevansa oikeaan suuntaan käyttämällä henkilökohtaisen sparraajan apua.
Kotitoimistolaisen todellisuus
Minäpä olen nyt itsekin uuden jännän äärellä. Asia liittyy työpisteeseen ja samalla kaikkeen muuhunkin.
Kun perustin yrityksen, halusin aloittaa hyvin matalalla riskillä ja kasvattaa toimintaa pikkuhiljaa. Asiakkaan luona tehtävää järjestelytyötä ja muita aineettomia palveluita tarjoava yritys olikin hyvin kevyt laittaa pystyyn. Kodin nurkkaan pystytetystä toimistosta ei tarvinnut maksaa vuokraa, ja helppohan se oli aamulla mennä töihin, kun aamupalapöydästä on matkaa pari metriä.
Kotona voi tauottaa ajattelua ja keskittymistä vaativia työ-töitä leppoisilla kotitöillä, mutta jos jotain pitäisi saada tehdyksi, kotitöillä voi myös vältellä sen tekemistä, vieläpä hyvällä omallatunnolla, tulevatpahan pytyt puhtaiksi ja pyykit taitelluiksi. Kotitoimistokoira on ihana pöydän alla, mutta lemmikit aiheuttavat välillä keskeytyksiä. Koiran ulkoilutus on tervetullut tauko, kissan oksennus ei. Tosin jälkimmäinen on hyvä huomata heti eikä viikkojen päästä.
Karuimmillaan kotitoimiston todellisuus tiivistyy meemiin, jossa työn aloitus venähtää iltapäivään, työpisteenä toimii sohva, tukka on likainen, vaatteita ei jaksa juuri vaihtaa, on unohtanut miten puhutaan ihmisille, työtovereina kissat…
Sitä ei vain yllä parhaaseensa, jos ei kurota.
Olen huomannut, että inspiraatio lähtee heti liikkeelle kun lähden kävelemään tai oleskelen eri paikassa kuin tavallisesti. Vähän sama vaikutus on sillä, kun kääntelee välillä huonekaluja eri asentoon.
Voin kertoa että kannattaa välillä vähän pudistella luutuneita tottumuksia, tyhjentää kaappeja tai vaihtaa huonekalujen järjestystä. Voi vaikka löytää piilotettua kissan oksennusta seinältä ??♀️(kiitos vanhasta mutta hyvin puhdistuvasta lasikuitutapetista!)
— Mekaselska (@Mekaselska) February 19, 2018
Pöyhinnästä ja muutoksesta tulee heti freesimpi olo. Huomasin jo pöytää kääntäessäni ja seinää kuuratessani, että tätä polkua pitää kävellä pitemmälle.
Olen tänä vuonna käynyt yliopistolla viikottain luennoilla. Päätin investoida joukkoliikenteen kausikorttiin sen sijaan, että maksaisin yksittäisistä matkoista. Se tarkoittaa, että minun on käytettävä korttia paljon, jotta siitä on hyötyä, eli lähdettävä täältä kotitoimistolta.
Sitten sattui tulemaan eräs sähköpostiviesti juuri oikealla hetkellä. Tuntemani startup-yhteisö etsi tiloihinsa lisää vuokralaisia.
Päätin, että nyt tai ei koskaan. Kävin tutustumassa tiloihin ja tein sopimuksen saman tien. Ja voi veljet, että muutos voi jännittää, vaikka sen tekee ihan itse omasta tahdostaan. Mitähän tästä tulee? Teinkö virheen? Sopeudunko porukkaan? Ärsyttääkö kuitenkin kulkea bussilla töihin? Millaisen työpisteen rakennan itselleni?
Sitä ei vain yllä parhaaseensa, jos ei kurota.
Kuitenkin: mukavuus laiskistaa. Muutos on pakko tehdä, jos haluaa eteenpäin. Totutut mallit täytyy murtaa ja katsoa asioita eri näkökulmasta. Se voi alkaa jostain ihan pienestä. Varo vain, saatat itsekin olla nyt jo matkalla uuteen!
Milla Havanka