Lentämisen ollessa nyt pannassa sormeni on tiuhaan seuraillut Suomen kartan muotoja ja sen minulle valkoisia alueita. Niitä on paljon.
Halusimme valikoida muutamia kohteita, joihin voisi tehdä perhevoimin päiväretken Tampereelta käsin.
Länsirannikolla olen käynyt Raumalla ja Vaasassa, jälkimmäisessä oikeastaan lähinnä jalkapallomatsissa. (Ja Turussa olen asunut.) Ei vähiten tuttavan kauniiden instakuvien ansiosta yhdeksi päiväkohteeksi valikoitui samalta suunnalta pieni Kristiinankaupunki.
Päähänpisto kannattaa
Söimme vähän aamupalaa etukäteen katsotussa kahvilassa Ikaalisissa. Kahvilaan ajaessamme ohitimme vanhan kauppalan kyltin. Mikähän se oli? Päätimme käydä siellä kääntymässä, kun kerran olimme paikan päällä.Ja kyllä kannatti! Ikaalisten vanha kauppala on hienoin pikku puutaloalue, josta et ole koskaan kuullutkaan. Se on perustettu v. 1858. Ikaalisten kaupunki kehuu sivuillaan sitä “vanhimmaksi, pienimmäksi ja kauneimmaksi”, ja hienolla paikalla Kyrösjärven rannalla se onkin.
Kauppala-termin merkitys ja historia tuli käynnin aikana googlailtua. Enää ei kauppaloita olekaan, on vain kuntia, joista jotkut käyttävät itsestään nimitystä kaupunki.
Kristiinan kaupunki, mutta kumman
Kristiinankaupunkiin saavuttuamme piti löytää ensiksi vessa, ja kirjasto toi huojennuksen. Muutenkin siellä oli melkoisen komeat sisätilat.
Kristiinankaupunki on saanut nimensä joko Ruotsin silloisen hallitsijan kuningatar Kristiinan tai perustajan edesmenneen vaimon Kristinan mukaan. Kristiinankaupungin matkailusivuilla kerrotaan historiasta näin:Per Brahe perusti Kristiinankaupungin vuonna 1649 vahvistaakseen Pohjanlahden kaupankäyntiä. Museoviraston mukaan Kristiinankaupungin keskustan ruutukaava on parhaiten säilynyt suurvalta-ajan kaupunkikaavoitus. Kaupunki ei ole koskaan palanut ja rakennukset ovat eri aikakausilta. Suurin osa rakennettiin 1800-luvulla ja vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.
Ei koskaan palanut, aika hurja saavutus! Turku on historiansa aikana palanut yli 30 kertaa.
Sivuilla oli myös valmis reittiehdotus vanhan puutaloalueen halki, ja sitä uskollisesti seurasimme. Alla muutamia katsahduksia reitin varrelta.
Ennen vanhaan maaseudulla ei saanut käydä kauppaa, ja kaupunkiin tulevilta kauppiailta perittiin pieni tullimaksu. Alin kuva esittää toista tullituvista. Toisessa tuvassa oli pieni myymälä ja kirppis, josta ostin hauskan ristipistotyön. Siinä lukee:
Lagom fägnad
måttligt krus
gives uti detta hus
(eli tässä talossa tarjoillaan iloa ja ruokaa vain sopivasti ja kohtuudella)
Viimeiseksi kävimme saamani vinkin mukaan Kanuunakallioilla. En tiedä mistä nimi tulee, mutta kyseessä oli niemenkärjessä sijaitseva laaja sileä kallioalue. Raikas, virkistävä hetki meren rannalla kuuman kaupunkipäivän päätteeksi! Jonkin matkan päässä juhli jokin porukka synttäreitä, koska kallioilla kaikui iloinen Ja må hon leva.
?