Minun täytyy venyä vähän enempään kuin tavallisesti kuukauden verran. Jonkin verran normaalia enemmän tehtävää päivittäin ja enemmän vastuuta.
Vähän iski jännitys päälle, miten selviän. Halusin tuntea muutakin kuin kiirettä ja stressiä, halusin sen tunteen, että homma on hallussa.
Otin kaveriksi journaalin. Siis kirjoitusvihkon. Olen alkanut raapustaa siihen joka päivä muutaman sanan missä onnistun, miten menee, mikä askarruttaa, mitä pitäisi tehdä, mitä tuli tehtyä. Niin yrittäjyydessä kuin kotihommissakin.
Ensihavainto: tämähän on ihan älyttömän kivaa! En ole pitänyt päiväkirjaa kymmeneen vuoteen poislukien bloggaus, ja paperikaverin paluu on ollut riemukas.
Teiniangsteissa päiväkirjoihin tuli vuodatettua kaikenlaista, mitä en enää itsekään kehtaa lukea (saati näyttää jälkikasvulle). Tämän journaalin toteutan vähän rakentavammalla asenteella. En tee siitä varsinaista kalenterimaista bullet journalia, vaan annan ajatuksen virrata vapaasti.
- Vihkoon voi kirjoittaa ja piirrellä vapaasti ja tsempata ja kehua itseään niin paljon kuin sielu sietää.
- Käytän viivatonta paperia ja mustaa kynää, joka tekee kauniin jäljen. Yritän kirjoittaa erilaisilla kirjaimilla ja käsialoilla ja piirtelen pikku kuvia.
- Päivä tuntuu selkeämmältä, kun ajatukset laittaa paperille. Lisäksi jää jälki siitä, mitä on tehnyt ja miten haasteista on selvinnyt.
Minulla on sellainen kutina, että tällaisesta vihkosta olisi hyötyä melkein kenelle vain, ja tiedän, että moni sellaista jo pitääkin.
Siihen voisi listata ne kuuluisat päivittäiset kolme asiaa joista on kiitollinen. Siihen voisi kirjata ajatuksia elämänmuutoksen keskellä, vaikkapa mitä muistoja ja mietteitä herää tavaraa vähentäessä. Omien ajatusten ja uskomusten pohtiminen on aina hyväksi, kun sen tekee itseään kannustaen.
Milla Havanka
