Seurasin Ympäristöministerin webinaaria Kiertotalous kaupassa 17.2.2023 (Youtube).
“Miten kiertotaloutta edistetään kaupassa? Mitä kuluttaja voi tehdä edistääkseen kiertotaloutta? Minkälaisia palveluita kuluttajat kaipaavat ja ovat valmiita käyttämään? Millaisia palveluita on jo tarjolla?
Näistä kysymyksistä keskustelevat Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen sekä professori Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskuskesta, Ethica Oy:n toinen perustaja sekä kiertotalouden asiantuntija Anne Raudaskoski sekä kiertotalous ja vekkokauppayhtiö Emmy Clothing Companyn toimitusjohtaja Timo Huhtamäki. Keskustelun juontaa toimittaja, kirjailija ja vaikuttaja Julia Thurén.
Webinaari on osa Kiertotalousohjelman Hyvän kiertoon – webinaarisarjaa, jonka järjestävät Kiertotalousohjelman vastuuministeriöt ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö.”
Alla joitakin nostoja ja muistiinpanoja erinomaisesta paneelikeskustelusta…
- Missään ei oikeastaan näy että tavaroita voisi korjata/korjauttaa. Erilaiset korjauspalvelut esim suutarit vähenevät koko ajan ja ihmisten omat taidot myös hupenevat. On vaikea kuvitella maailmaa, jossa kaikki on korjattavissa. Korjaamisen ekosysteemit ovat näivettyneet ja ne pitäisi saada palautettua.
- Ihmiset, jotka kerran korjauttavat tavaran, tekevät sen helpommin uudestaankin.
- Paljonko tuotekehitystä on satsattu korjaamiseen ja korjattavuuteen vs uusiin tuotteisiin?
- Entä jos emme olisikaan “kuluttajia” vaan tavaroiden hallinnoijia ja uudelleenmyyjiä
- Kaikki lähtee kestävämmistä tuotteista, koska jos tuote on jo ostettaessa roskaa, ei sille voi sitten tehdä mitään.
- Oma mietintä: tulee mieleen sama kuin eilisellä rakentamisen kiertotalouskurssilla, eli ei ehkä pitäisi puhua tuotteen elinkaaresta vaan kierrosta. Tuotteen ostaessa tulet vain osaksi tuotteen kiertoa.
- Chatissa joku ehdottaa, että työnantajat voisivat tarjota korjauspalveluita työpaikkaetuna ePassin tapaan
…ja sen kirvoittamista somekommenteista:
“salossa on yksi suutari joka on niin työllistetty että toivoisi että olisi enemmän. Joulukuussa jo oli tilanne että talvikenkien korjaaminen ei onnistu enää täksi talveksi.”
“Tuotteen kestävyys on kinkkinen asia, koska sitä ei pitäisi jättää kuluttajan vastuulle (että pitäisi osata aina valita kestävä tuote) eikä siihen liittyvää tietoa ole edes helposti saatavilla. Käytännössä kaiken, mitä itse tiedän tekstiileistä, olen oppinut (…) sukulaisiltani. Mutta vähintään kuluttajien pitäisi muistaa/jaksaa reklamoida liian nopeasti hajoavista tuotteista, se veisi viestiä huonosta laadusta takaisin myyjälle ja valmistajalle.”
“Samalla huonolaatuiset halpatuotteet ovat vääristäneet käsityksemme hinnasta. Jos esimerkiksi takki, pöytä tai astiasto kestää “isältä pojalle”, pyörii korjauttamisen ja ylipäänsä tuotteen järkevä hinta aivan eri sarjassa kuin ensi vuonna rikkoituvan tavaran hinta.”
“Täytyy tunnustaa, että mietin nyt ekaa kertaa sanaa “kuluttaja”, joka viittaa nimenomaan siihen, että kulutamme tavaraa, resursseja, rahaa, jne. Ja tässä kuluttajayhteiskunnassa vastuullisuus onkin pitkälle siirretty meille, jotka ostamme tuotteita eikä niille, jotka todellisuudessa kuluttavat yhteisiä resurssejamme asioihin, joita myyvät meille.”
“Meillä on 8 laadukasta keittiön tuolia joista tykkäämme kovasti mutta joiden päällyskankaat ovat kuluneet. Uudelleen päällystäminen tulee jo pelkästään työn osalta Suomessa kalliimmaksi kuin mitä ne tuolit maksoivat uutena. Aiomme tehdä silti koska (…) niillä on sentimentaalista arvoa. Mutta pystyn käsittämään miksi normi-ihmiset eivät enää niin tee. Ihmistyö on verojen jälkeen erittäin kallista verrattuna automatisoidun tehtaan valmistuskuluihin.”
“Suutareita sentään on vielä joissakin kauppakeskuksissa ja kenkien hoitovälineitä myydään myös koteihin (kuinka moni osaa/muistaa käyttää niitä?), mutta ompelijan tai verhoilijan löytäminen on haastavampaa. Pesulatkin ovat vähentyneet viime vuosina. Ja käsityöllä on toki sellainen hinta, että jos uusi vaate maksaa saman verran kuin vanhan korjauttaminen, voi tehdä mieli ostaa uusi.”
“Itseäni houkuttaisi maailma jossa tuotteet vahvemmin komponentisoituja jotta niitä voi korjata ainakin vaihtamalla komponentteja. Ehkä vetskarin kiinnittäminen napeilla on vähän overkill, mutta senhenkinen suunta.”
Tapaus: takuuajan jälkeen rikkoutunut liesi
Tällä viikolla meiltä rikkoutui uudehko kodinkone. Takuu oli jo umpeutunut muutama kuukausi sitten, mutta kuluttajansuojalaissa puhutaan virhevastuusta, joka ei rajoitu valmistajan tarjoamaan vapaaehtoiseen takuuaikaan.
Otin ensin yhteyttä myyjäliikkeen asiakaspalveluun. Sain ohjeet tilata huolto valmistajan palvelun kautta. Huoltoraportin jälkeen voisi sanoa, soveltuuko virhevastuu tähän tilanteeseen.
Tilasin huollon. Keskustelussa huoltohenkilön kanssa selvisi, että valmistaja/maahantuoja voi tulla takuussa vastaan varaosien osalta, mutta työn ja matkojen osuus jäisi meille maksettavaksi. Kyse oli paristasadasta eurosta, joten en suostunut tähän heti.
Otin seuraavaksi yhteyttä valmistajan asiakaspalveluun. Esitin ongelman chatissa ja sain vastaukseksi saman kuin aiemminkin, eli osa korvataan mutta työtä ei. Kun kerroin aikovani vedota virhevastuuseen, asiakaspalvelija kirjoitti:
“Voitte olla kkvlle yhteydessä asian tiimoilta teillä on siihen täysi oikeus”
valmistajan asiakaspalvelu-“agentti”
Olemme nyt reklamoineet asiasta myyjälle. Odotamme vastausta parisen viikkoa, sitten olemme yhteydessä kuluttajaneuvontaan. Omista oikeuksistaan kiinni pitäminen ei ole vielä helppoa, eivätkä laitevalmistajat selvästikään vielä elä kiertotalousmaailmassa. Minulle tuli mieleen, eikö vakuutusyhtiö voisi olla sopiva taho hoitamaan näitä asioita asiakkaan puolesta.
Tuotteiden tulee olla kestäviä ja korjattavia, esitetään Euroopan komission kestävien tuotteiden aloitteessa
Kestävien tuotteiden aloite tähtää siihen, että tuotteista tehdään:
- kestäviä ja pitkäikäisiä;
- korjattavia ja huollettavia, ja että varaosia on saatavilla;
- päivitettäviä ja muunneltavia (esimerkiksi ohjelmistopäivityksiä tulee olla saatavilla useita vuosia);
- uudelleenkäytettäviä ja uudelleenvalmistettavia sekä
- turvallisesti kierrätettäviä materiaaleineen. Tavoitteena on vähentää haitallisia aineita uusissa tuotteissa, jotta ne voidaan käyttöiän lopussa kierrättää turvallisesti.
Milla Havanka
