Ajoin tänään Forssasta Tamperetta kohti aivan ihanaa pikkutietä. Voinhan nimen tässä paljastaakin: Uudensalmentie. Pilvet olivat usean harmaan päivän jälkeen vihdoin hajaantuneet ja päästivät auringon loistamaan. Muutama pisarakuuro teki peltojen taakse kirkkaan sateenkaaren, jopa kaksi. Ruskaiset puut olivat kuin elokuvasta. Minun olisi tehnyt joka mutkassa mieli ottaa valokuvia, mutta tie oli liian kapea pysähtymiseen.
Pittoreski pikkutie loppui stop-merkkiin. Pysäytin auton ja katsoin vasemmalle. Aurinko paistoi aivan suoraan valtatien suunnasta. Vaikka sieltä olisi tullut jumbojetti, en olisi nähnyt mitään. Mietin mitä tehdä. Tulisiko minusta huomisen otsikko “Tollo nainen ajoi stop-merkin takaa rekan alle”? Yritin tiirata, siristää ja varjostaa. Odottaisinko risteyksessä auringonlaskuun saakka?
Siinä kauniin mutta vaarallisen auringon edessä oli hetki aikaa miettiä myös tänään kuulemiani ja oppimiani asioita. FRUSH-kiertotaloustapahtuman ensimmäisessä päivässä oli useita mielenkiintoisia puheenvuoroja.
Mitä on kiertotalous ja miksi sitä tarvitaan?
Merja Rehn Sitrasta kertoi kiertotalouden kuluttajalähtöisistä liiketoimintamalleista ja antoi hyviä esimerkkejä. Traktorin vaihteistoja ja yritysten tietokoneita ei tarvitse omistaa, ne voi liisata. Jouluisesta kinkkurasvasta voi tehdä biopolttoainetta. Sitra kerää myös Kiertotalouden kiinnostavimmat -listaa inspiroimaan ja kirittämään yrityksiä.
Miten avointa dataa voisi hyödyntää?
Joni Kukkamäki HAMK:ista puhui avoimesta datasta. Se on tietoaineistoa, joka on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä. Mm. Maanmittauslaitos, SYKE ja Ilmatieteen laitos julkaisevat paljon avointa dataa, jota voi käyttää myös liiketoiminnassa. Aineistoja on koottu avoindata.fi-palveluun.
Yksinään avoimesta datasta ei ehkä vielä ole iloa, mutta yhdistettynä yrityksen omaan tietoon, algoritmiin tai fyysiseen tuotteeseen voi syntyä hyötyä. Eräs esimerkki oli Sunenergia.com, joka hyödyntää avointa paikkatietoa laskiessaan aurinkopaneelien tuottamispotentiaalia.
Miten kiertotaloudella voisi vähentää tekstiilijätettä?
Outi Pyyn esitys käsitteli tekstiilijätettä eri muodoissaan. Tekstiilit ja vaatteet ovatkin vähän kuin tuo ajomatkani aurinko: tosi kivoja mutta aiheuttavat myös tuhoa, jos ei pidä varaansa. Outi Pyy on ekologisen ja kierrätysmuodin ammattilainen, bloggaaja ja inspiroiva puhuja. Saimme selkeän käsityksen tekstiilijäteongelman mittakaavasta ja uusien vaatteiden ekologisesta jalanjäljestä.
Hän teki selkeän eron tekstiilijätteen kerääjien ja kierrättäjien välillä ja erotti kolme kiertotalouden toimintamallia: uusiotuotteet (käsityöläisten uniikkikappaleet, joista ei suuren mittaluokan ratkaisuksi ole), teolliset kuituinnovaatiot (uudet tavat luoda tekstiilikuitua, jotka voivat jatkossa mullistaa kierrätyksen) ja palveluliiketoimintamallit (korjaaminen, lainaaminen ym, jotka ovat paljon helpompia toteuttaa ja erityisesti skaalata kuin fyysisen tuotteen valmistus).
Täynnä asiaa olevassa esityksessä oli eräs hyvin yksinkertainen ja (ainakin teoriassa) helposti toteutettavissa oleva vinkki: Älä osta tekstiiliä, jossa on elastaania. Elastaani estää kuidun kierrättämisen hakkaamalla. Jos ostat, käytä vaate loppuun, koska sitä ei voi enää kierrättää. Mutta koettakaapa löytää enää vaatteita, johon ei olisi lisätty muutamaa prosenttia tätä polyuretaanin kaltaista kuitua.
Tämän vinkin lisäksi saimme yhdeksän muutakin tärkeää ohjetta tekstiilien elinkaaren pidentämiseksi. Tässä ne kaikki:
- Osta paksumpia materiaaleja.
- Osta enemmän palveluita.
- Osta enemmän käytettyä tekstiiliä.
- Vältä elastaania.
- Vaihda ekopesuaineisiin.
- Konepese vähemmän.
- Opettele lajittelemaan jäte lahjoitettavasta tekstiilistä.
- Opettele vaatteen korjaamisen perusteet.
- Opettele vaatekuidut.
- Älä leikkaa pesulappuja pois.
Lue myös: Toisen päivän muistiinpanot