Frushin toinen päivä alkoi osaltani innovaatiotyöpajalla ja kahvin reippaalla roiskimisella itseni päälle. Odotin pääseväni innovoimaan jotain ihan muuta, mutta täysin yllättäen löysinkin itseni kahvitahroineni kertomassa Mekaselskan palveluista pohjaksi innovointiharjoitukselle.
Istuimme viisaat päät yhdessä viiden HAMKin kestävän kehityksen opiskelijan kanssa ja kävimme todella kiinnostavaa ja hyödyllistä keskustelua. Esiteltyäni yritykseni opiskelijat listasivat kynät sauhuten uusia palvelu-, markkinointi- ja yhteistyöideoita, joita sitten yhdessä vielä arvioimme monelta kantilta eriväriset “hatut” päässä. Innostuin tosi paljon pajan annista ja haluan alkaa toteuttaa ideoita. Helposti sitä jumittaa omassa päässään ajattelemaan aina vain samaa rataa, mutta yhdessä ideoiden saa paljon enemmän pureskeltavaa, ja pureskelukin sujuu paremmin. Opiskelijat olivat monenlaisista taustoista ja heillä oli keskusteluun paljon annettavaa. Toivon heidän pääsevän tekemään yritysten kanssa paljon yhteistyöprojekteja!
Futuristi Elina Hiltunen piti mielenkiintoisen esityksen, joka perustui hänen uuteen kirjaansa Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa – Trendit ja ilmiöt.
Trendi kertoo, miten asia on ollut aiemmin ja tänään, mutta se ei välttämättä ennusta tulevaisuutta. On hyödyllistä kysyä “entä jos”. Mitä tapahtuu, jos trendi voimistuu tai muuttaakin suuntaa? Esimerkiksi autojen määrä on kasvanut monta kymmentä vuotta, mutta entä jos liikenne palveluna, robottiautot tai jokin muu nyt nupullaan oleva teknologia tekee autojen omistamisesta kaupunkialueilla paljolti tarpeetonta?
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen totesi, että kiertotalouteen siirtyminen ei ole mikään valintakysymys vaan pakko. Maapallon resursseja ylikäytetään ja millään pienillä parannuksilla ei tätä jättimäistä ongelmaa ratkaista. Ihminen ei tule maratonkuntoon vaikka kävelisi joka päivä 10% enemmän. Turha kulkea nopeammin, jos mennään väärään suuntaan. Täytyy lähteä liikkeelle tavoitteesta ja suunnitella polku siitä taaksepäin (backcasting). Tavoitteen tulisi olla hänen mukaansa “kymppikerroin” eli että käytettäisiin kymmenesosa resursseista kymmenesosalla päästöistä. Uusiutuvatkin materiaalit pitäisi käyttää kymmenen kertaa enemmän, kauemmin, useammalla tavalla. Yrityksillä on tuhannen taalan paikka keksiä tähän haasteeseen uusia palveluita ja tuotteita. (Minulla alkoi itsellänikin heti raksuttaa, mitä voisin omalta osaltani tehdä.)
Pietikäinen muistutti myös, että Eurooppa on tällä hetkellä läpikulkualue esimerkiksi tekstiilien suhteen. Suurin osa tekstiilistämme tuotetaan Aasiassa, käytetään täällä ja dumpataan lopulta esim. Afrikkaan. Eurooppa on myös riippuvainen monien materiaalien tuonnista. Jos saisimme otettua tärkeitä raaka-aineita täällä takaisin käyttöön, olisimme omavaraisempia.
Pietikäisen mukaan kaikken tuotteiden pitäisi olla kuin lasten suunnittelemia sillä tavoin, että ne pitäisi saada purettua ja koottua uudelleen. Modulaarinen suunnittelu mahdollistaisi osien vaihtamisen sitä mukaa kuin ne kuluvat rikki. Asiakas voisi myös ostaa tuotteen palveluna niin, että hänellä olisi aina käytössä ehjä toimiva tuote.
Suomessa käytetään julkisiin hankintoihin noin 35 miljardia euroa vuosittain. Jos niissä painotettaisiin kestävää kehitystä, vaikutus ympäristöön olisi valtava.
***
Lue myös: Frush: Ensimmäisen päivän muistiinpanot
Milla Havanka
