Miksi en enää muistakaan niitä tavaroita, joista en aiemmin voinut kuvitella luopuvani?

Poissa silmistä, poissa mielestä?

Mappihylly pullisteli kansioita. Niistä monessa oli opiskelumuistiinpanoja 90-luvulta. Asiat oli kirjoitettu siististi käsin ruutupapereille. Muistiinpanojen parissa oli vietetty hikinen tunti jos toinenkin. Mapit tuntuivat tärkeiltä. Niihin tiivistyi iso osa nuoruudesta. Miten niitä voisi heittää pois?

Otin yhden kansion kerrallaan, poistin sieltä nipun paperia ja laitoin paperinkeräykseen, seuraava nippu, ja sitä seuraava. Sydäntä kouraisi. Heippa paperit. Melkein itkin.

Seuraavana päivänä en enää ajatellut koko asiaa.

Tämä asia järjestelyssä jaksaa aina ihmetyttää. Miten voi olla niin, että joitain tavaroita, kuten lehtiä, vanhoja muistiinpanoja, kuvastoja, ei millään raskisi heittää pois, kun ne tuntuvat niin tärkeiltä, ja tehtyään raivauksen niitä ei kuitenkaan enää viikon päästä muista lainkaan? Miten jokin voi olla ensin korvaamaton ja hetken päästä täysin yhdentekevä?

Esine imee voimaa ja merkitystä katseesta

Tavara on harvoin vain irrallinen esine. Kiinnitämme siihen erilaisia merkityksiä: muistoja, haaveita, odotuksia, jopa syyllisyyttä. Jokin esine voi synnyttää meissä hyvinkin voimakkaita tunteita.

Kun esine on hallussamme ja katsomme sitä, tunnemme sen mahdollisuudet: mitä kaikkea tällä voisikaan vielä tehdä? Tunnemme sen menneisyyden: mitä kaikkea tällä onkaan tehty? Tunnemme oman epävarmuutemme: miten voisinkaan selvitä ilman tätä? Tunnemme taakan: mitä minusta ajateltaisiin, jos luopuisin tästä? Mistä muusta luovun, jos tätä ei enää ole?

Tämä kaikki ilmenee silloin, kun näemme kyseisen esineen ja käsittelemme sitä.

Poissa silmistä, poissa mielestä

Kun raivatessasi mietit, miten raaskit luopua jostain tarpeettomasta ja käyttämättä jääneestä, muistele seuraavaa tilannetta. Oletko koskaan mennyt matkalle tai mökille mukanasi vain se välttämätön, ja todennut, että selviäisit hyvin niillä tavaroilla? Tavaroita täynnä olevaan kotiin paluu voi tuntua tukahduttavalta. Muutossa tulee usein sama tilanne. Muutamassa ensimmäisessä muuttolaatikossa on ne tavarat, joita arjen pyöritykseen tarvitaan, ja loppuja laatikoita ei tekisi mieli edes avata. Miten niitä onkin niin paljon. Jos jättäisikin vain avaamatta ja veisi varastoon.

Varaston perällä näkymättömissä olevat tavarat eivät haittaa meitä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Merkitykset ja kysymykset tulevat esiin samalla kun esineetkin.

Raivaaminen kannattaa aloittaa juuri sieltä varaston perältä. Siellä ovat ne tavarat, joita et ole tarvinnut aikoihin. Ottaessasi niitä esiin pidä mielessä, että näköyhteys niihin jotenkin aktivoi ne, saa ne ikään kuin haraamaan vastaan. Se mitä katsot, tuntuu tärkeämmältä kuin välttämättä onkaan.

P.S. Varastosta voi toki löytyä sellaistakin, joka kannattaa ottaa parempaan käyttöön. Mutta ole kriittinen! Jos et itse käytä jotain, laita se kiertoon muiden käytettäväksi, ennen kuin se on jätettä.

Milla Havanka

Milla on innostuja, rohkaisija ja ongelmanratkaisija. Hänen yrityksensä Mekaselska on kannustanut kohti fiksuja ja iloisia koteja vuodesta 2011.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Järjestetään yhdessä!

Kaipaatko apua järjestämisen alkuun pääsemiseksi? Voit tilata minut Tampereen kaupunkialueella kotikäynnille!

Lähetä viesti ja kerro pulmasi!

Morjens

Milla Havanka - Ammattijärjestäjä Tampere - Blogi - Täällähän on vaikka mitä!

Tervetuloa selailemaan Mekaselskan blogia! Tarjoilen näissä pikku lukupaloissa sinulle ohjeita, tietoa ja uudenlaisia ajatuksia. Hyviä lukuhetkiä 🙂

Jos haluat tukea pienyrittäjää, se käy someaikana hyvin helposti jakamalla ja kommentoimalla kirjoituksia. Pienikin kommentti ilahduttaa. Kiitos!

Tykkää ja seuraa