Miksi vetkuttelu ei olekaan aina huono juttu

korihissi

Tenttiin lukeminen on niin tätä: tekee mieli siivota. Pestä pyykkiä. Viilata kynnet. Maksaa laskuja. Käydä kaupassa. Pyyhkiä pölyjä.
— Virva Mari (@virvamari) February 24, 2014

Vetkuttelu ja asioiden lykkääminen on useimmille meistä tuttua. Pitäisi tehdä jotain tärkeää, mutta sitä jotenkin huomaa kaikkien muiden asioiden olevan paljon mielenkiintoisempia juuri sillä hetkellä. Huono omatunto painaa.

Haluan vähän keventää sydäntäsi ja tarjota toisen näkökulman. Vetkuttelu ei ole pelkästään huono juttu!

Vetkuttelu voi edistää luovuuttasi. Pitäisi kirjoittaa essee. Pitäisi suunnitella mainosjuliste. Pitäisi tehdä blogikirjoitus. Ideat eivät välttämättä tipu paperia tai ruutua tiukasti tuijottamalla. Irtautuminen ja muun touhuaminen voi laittaa luovat virtaukset liikkeelle.

Deadlinen lähestyminen vapauttaa tehopetosi. Jotkut saavat paljon (tai kaiken) aikaan vasta juuri ennen deadlinea. Jos kuulut tähän ryhmään, käytä ominaisuuttasi hyödyksi ja ajasta tekemisesi lähelle määräaikaa. Älä tunne huonoa omatuntoa vetkuttelusta.

Vetkuttelu hoitaa priorisoinnin puolestasi. Jos sinulla on kolme tuntia aikaa tehdä tunnin homma, siihen kuluu varmasti kolme tuntia. Vetkuttelun ansiosta meillä on lopussa aikaa vain tunti tai ehkä puoli tuntia, jolloin teemme vain sen mitä on ehdottomasti pakko ja turhat rönsyt jäävät pois.

“. . . kuka tahansa voi tehdä miten paljon töitä tahansa, kunhan se ei ole sitä työtä, jota hänen pitäisi sillä hetkellä olla tekemässä.” — Robert Benchley

Saat tehtyä kaikkea muuta, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Sinulla on varmasi mielessäsi jonkinlainen tärkeysjärjestys kaikille asioille, joita sinun pitäisi tehdä. Listan kärjessä on se kaamea tehtävä A, jonka tekemistä yrität vältellä. Vältellessäsi asiaa A saat tehtyä seuraavaksi tärkeimmät asiat B, C ja D, mikä on loistava asia. Jos haluat käyttää tätä seikkaa hyödyksi, lue mitä John Perry on kirjoittanut järjestelmällisestä vetkuttelusta. Pointti on nimittäin valita tehtävä A sellaisista tehtävistä, joilla ei ole selkeää määräaikaa eivätkä ne oikeasti ole niin tärkeitä kuin miltä vaikuttavat.