Hei, sinä siellä. Luet tätä tekstiä tabletilta, puhelimesta tai tietokoneen ruudulta. Eihän vain sen saman ruudun ääressä ole koskaan käynyt niin, että olet jäänyt lueskelemaan aivan yhdentekeviä linkkejä tai somepäivityksiä pitkäksi aikaa, vaikka olisi pitänyt tehdä jotain aivan muuta?
Kun joku toinen määrää ajastasi, kuten vaikkapa työpaikalla, tai ollessasi lapsi, ajanhallinta on helpompaa. Joku toinen kertoo sinulle, mitä sinun pitää tehdä ja milloin sen pitää olla valmis. Mutta kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset. Tähän tilanteeseen voi joutua monenlaisessa elämäntilanteessa kotivanhemmuudesta yksinyrittäjyyteen.
“Kun olet itse vastuussa suunnasta ja keinoista, eikä kukaan ulkopuolinen oikeastaan välitä lopputuloksesta, olosuhteet haahuiluun ovat otolliset.”
Netin selailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa, päämäärättömän haahuilun väline. Haahuilla voi melkein minkä tahansa toiminnan parissa, mutta se tuntuu yleensä painottuvan aivokuolleeseen nappuloiden paineluun. (Vetkuttelu ja vitkastelu on vähän sama ja vähän eri asia. Joskus vetkuttelu ei olekaan huono juttu. Haahuilu yleensä on.)
Haahuilun vastakohdaksi määrittelen nämä kolme asiaa:
- tehdä oikeita asioita
- tehdä asioita oikealla hetkellä
- tehdä asioita oikeasta syystä
Oikeita asioita. Jotta tiedän mitkä ne oikeat asiat ovat, minun täytyy tietää mikä tavoitteeni on. Täytyy olla kirkkaana silmissä se asia, mitä pitää saada tehtyä. Kirjaan tavoitteet ylös ja muunnan ne toteutettaviksi tehtäviksi. Omia suunnittelutyökalujani ovat Trello ja Workflowy.
Oikealla hetkellä. Kun päätän tehdä jotain, teen sitä ja vain sitä, sen ajan jonka olen varannut kyseiselle tekemiselle. Teen vain yhtä asiaa kerrallaan. Olen läsnä siinä, mitä olen tekemässä. Koko ajan ei tarvitse suorittaa. Kun lepään, lepään hyvällä omallatunnolla. Kaikelle on aikansa.
Oikeasta syystä. Internetin läpi lukemiseen tai puhelinpelin tökkimiseen voi olla hyvä syy. Se voi toimia taukona aivoja rasittavien tehtävien välillä tai se voi palauttaa stressaavasta tilanteesta. Haluan olla tietoisempi siitä miksi teen juuri nyt mitä teen. Tätäkin mietin yhtenä päivänä: Haahuilu on monesti toisten elämästä lukemista tai muiden tekemisten seuraamista. Miksi ihmeessä haluaisin laittaa toisten, ehkä jopa fiktiivisten hahmojen elämän oman elämäni edelle? Haluan luoda itse sisältöä omaan elämääni.
Haahuiltaisiinko vähän vähemmän tästä eteenpäin?
Milla Havanka
