Kun kerron ihmisille mitä teen työkseni, minulle esitetään yleensä aina sama kysymys: “Oletko käynyt himohamstraajien luona?” Ihmiset yhdistävät ammattijärjestäjän työn ensimmäiseksi television kauhisteluohjelmiin ja toivovat ehkä kuulevansa jonkin mehukkaan yksityiskohdan.
Vastaan ehkä heidän pettymyksekseen joka kerta, että olen saanut tehdä töitä ihanien, tavallisten ihmisten kanssa, joilla tavallisimmin jokin elämänmuutos on joko suistanut kodin kaaoksen valtaan tai muuten vain paljastanut tarpeen tehdä jotain tavaroiden määrälle tai epäjärjestykselle.
Vieraan ihmisen päästäminen kotiin ja kaiken tekemättömän, miettimättömän, hautautuneen paljastaminen vaatii paljon rohkeutta. Eräs asiakas vertasi tunnetta melko dramaattisesti rinnan repimiseen auki.
Kaikki työtehtäväni eivät sentään ole avosydänkirurgiaa. Joskus yhteydenoton syynä on se, ettei terveys kestä tavaroiden siirtelyä ja lähinnä tarvitaan apukäsiä. Ongelmana voi olla myös tavaroiden kuljetus kierrätykseen – joko siksi ettei käytössä ole autoa tai sitten että tavarat eivät vapaaehtoisesti halua lähteä eteisestä eteenpäin. Tiedättehän, kun ei vain saa aikaiseksi.
Jos on ollut vääriä luuloja tuntemattomien kanssa, niin on joskus täytynyt oikoa asiakkaidenkin käsityksiä.
“Sulla on varmaan sellainen design-koti.” Äänensävystä arvelen tarkoitettavan kliinistä tavaratonta sisustuslehti-asuntoa. Ei pelkoa.
“Nyt siirretään tästä tämä senkki tästä toiselle puolelle, ei tarvi näitä designmaljakkoja tästä ottaa pois, tästä vain työnnetään näin!” On eri asia työnnellä omia tuttuja huonekalujaan kuin toisen tavaroita, joiden painoa ja käyttäytymistä ei tunne. Haluan että kaikki on yhtä ehjää ennen ja jälkeen käyntini.
“Niin sä et olekaan siivooja.” Pyyhittyäni pölyjä ja lastattuani tiskikoneen. En ole kodinhoitaja enkä tule tekemään siivoustehtäviä, mutta joskus autan alkuun pääsemisessä. Olen se tyyppi, joka kutsutaan hätiin, jotta voisi käyttää siivouspalveluita.
Alkuun pääseminen on kokemukseni mukaan monesti käyntini ydin ja arvo. Asiakkaani eivät suinkaan ole toistaitoisia tai kädettömiä. Monen on vain vaikeaa löytää yksin se hetki jolloin ja se kohta josta aloittaa. Toisen kanssa touhuaminen on mukavampaa, tulee edettyä reippaammin ja sitä paitsi olen kova kehumaan. Kun yhdessä on vedetty verhot tilanteen päältä, mitä moni on yksinään tehokkaasti vältellyt, syntyy selkeyttä ja motivaatiota jatkaa omin päin.
Yleensä asiakkaani ymmärtävät, että heidän ongelmansa ei ratkea niillä ajatuksilla ja sillä toiminnalla, joilla se on syntynytkin, ja he ovat valmiita kuuntelemaan uusia ideoita. Joskus huomaan, ettei asiakas ole vielä aivan kypsä tekemään asioita eri tavalla kuin ennen. Jos haluaa laivan kääntyvän, täytyy itse kääntää peräsintä.
Milla Havanka
