Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Päättömien kanojen paimenpoikina Buddha ja psykologit

Dalai Lama on sanonut, että buddhalaisuus on tieteen kanssa sopusoinnussa, ja kannustanut tiedemiehiä tutkimaan mietiskelyä ja buddhalaisia opetuksia kriittisesti.

Courseran Buddhism and Modern Psychology (Princeton University) -kurssilla käydään läpi tämän hetken käsityksiä siitä, onko varhaisissa buddhalaisissa mielen kuvauksissa sittenkin jotain järkeä evoluutiopsykologian valossa, mitä tapahtuu mietiskelyn aikana ja voiko se tehdä meistä parempia ihmisiä.

Buddhalaisuus on siitä erikoinen uskonto, että sitä voi harjoittaa uskomatta mihinkään yliluonnollisiin voimiin. Todella harva on kuulemma historian aikana valaistunutkaan, joten sillä on oltava muita hyviä jokapäiväisiä vaikutuksia.

Katoavissa asioissa roikkuminen

Kurssilla on käyty läpi buddhalaisuuden perusopetuksia ihmisen kärsimyksestä ja sen syistä. Neljä jaloa totuutta menevät omin sanoin vähän seuraavaan tapaan:

1. Elämässä on tuskaa ja tyytymättömyyttä
2. Tuska johtuu katoavaisten asioiden haluamisesta ja niissä roikkumisesta
3. Haluamisesta ja roikkumisesta irrottautuminen johtaa nirvanaan
4. Tuskasta pääsee eroon seuraamalla kahdeksanosaista polkua.

Polkuun kuuluu tiettyjen oikeiden asioiden tekeminen, ja yksi niistä on oikea “mindfulness”. Mietiskelemällä pääsee tilaan, jossa asioita voi tarkastella juuri sellaisena kuin ne ovat.

Ajattelin heti, että buddhalaisuudella ja minimalismilla tuntuu olevan jonkin verran yhteistä. Sitä muuten pohditaan esimerkiksi tässä Minimal Studentin bloggauksessa.

Mieli juksaa meitä koko ajan

Katoavaisista asioista irrottautumisen lisäksi buddhalaisuuden opetuksia on se, ettei pysyvää, toimintaa hallitsevaa “itseä” ole olemassa. Tätä ajatusta on käyty läpi psykologian näkökulmasta.

Erilaiset psykologiset tutkimukset ihmisillä ovat paljastaneet harhoja ja ajatusvinoumia, joita mieli meille esittää “todellisuutena”. Osa näistä oli minulle tuttuja jo sosiaalipsykologian kurssilta, kuten se, että keskimäärin ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana (matemaattisesti tietenkään kaikki eivät voi olla oikeasti keskivertoa parempia) ja että oma onnistuminen selitetään tietenkin aina omaksi ansioksi, kun taas epäonnistuminen johtuu ulkoisista syistä kuten tilanteesta.

Minulla oli siihen varsin hyvä syy, jonka keksin juuri

Buddhalaisuuden opetuksissa sanotaan, että on tekoja, muttei tekijää. Psykologian tutkimuksissa on saatu tuloksia, että saatamme tehdä asioita (kuten valita kaupassa tietyn tuotteen) täysin satunnaisista syistä (kuten että se on oikeassa reunassa hyllyä), mutta keksimme asialle järjellisen selityksen jälkeenpäin, aivan tiedostamatta. Meillä on tarve vaikuttaa itsemme ja muiden silmissä järjellisiltä olennoilta, vaikka olemmekin oikeasti päättömiä kanoja.

Mieli, “itse”, vaikuttaakin tutkimusten valossa olevan pohjimmiltaan enemmänkin jonkinlainen PR-tyyppi, jonka tehtävä on esittää toimintamme syyt itsellemme ja muille mahdollisimman hyvässä valossa, sen sijaan että se olisi se pomo päätösten takana. (Tämä saattaa selittää yhtä sun toista, vai mitä!)

On kiehtovaa, että jo vuosituhansia sitten oltiin ilmeisesti ihan oikeilla jäljillä näissä asioissa. (Kerrottakoon terveisinä siltä toiselta kurssilta, että elämän sukupuun todellinen kolmihaarainen muoto löydettiin vasta 1970-luvulla.)
Opiskelu jatkuu, ja mietiskelystä tulee lisää tietoa seuraavilla luennoilla. Jaan kanssasi kiintoisat ja hyödylliset tiedonmurut!
 
Jos sinua kiinnostaa kyseinen kurssi enemmänkin, tässä linkki: https://www.coursera.org/learn/science-of-meditation