Olen synnynnäinen multitaskaaja eli monen yhtäaikaisen tehtävän suorittaja. Vien tavaroita huoneista toisiin, luen sähköposteja, viikkailen vaatteita, kirjoitan blogia, teetän lapsella puheharjoituksia, teen ruokaa, koulutan koiria, imuroin, maksan laskuja, juttelen perheen kanssa, kirjoitan kalenteriin menoja ja kaikki yhtäaikaa. Oletko ehkä samanlainen? Töissä auki on neljä ohjelmaa ja kymmenen nettisivua, chatti ja sähköposti kilisevät jatkuvasti ja puhelin soi. Sitä on niin tehokas!
Vai onko? Sitä kuvittelee jotenkin saavansa paljon aikaan tekemällä sataa asiaa yhtä aikaa, mutta todellisuus on karumpi. Ihminen ei ole kovin kummoinen multitaskaaja. Olen itseäni nopeampi. Teen jotain enkä huomaa tehneeni sitä. Vasen käsi ei tiedä mitä oikea puuhaa.
Joulun tienoilla minulle koitui tästä harmiakin. Kävin ennen pyhiä vaihdattamassa lapsen rannekellon rikkoutuneen rannekkeen ja ajattelin antaa korjatun kapineen hänelle paketissa. En vain löytänyt rannekelloa enää mistään. Minulla oli hatara muistikuva siitä, että laitoin kellon samaan muovikassiin toisen paketointia odottavan esineen kanssa, muttei sitä sieltä löytynyt. Kyllä ärsytti.
Missä hetkessä elät?
Sähläämisen voi estää eräällä helpolla, mutta samalla vaikealla konstilla. Joillekin se tulee luonnostaan, me muut saamme tehdä asian eteen vähän enemmän töitä.
Kyse on tietoisuudesta, tietoisesta läsnäolosta ja tekemisestä.
Kello meni hukkaan, koska en ollut täysin läsnä laittaessani sitä johonkin. Ajattelin jotain ihan muuta, olin jo askelen edellä suunnittelemassa seuraavaa asiaa.
Luin syksyllä Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. Se on tietoisen läsnäolon perusteoksia. Kirjassa puhutaan paljon melko mystisiäkin asioita sisäisestä valosta, kärsimyskehosta ja muusta, joka ei aukea ihan kertalukemisella, mutta minuun iski heti täysillä seuraava väite: Vain tämä hetki on todellisuutta. Menneisyys ja tulevaisuus ovat pelkkää kuvitelmaa. Sitä kannattaa miettiä jonkin aikaa. Sillä niin se on: tässä ja nyt on se mikä on totta ja konkreettista. Kaikki muu on joko menneitä muistoja tai jotain mitä ei ole vielä tapahtunut.
Miksi eläisit tässä hetkessä?
Jos suuntaat huomiosi nyt-hetkeen, tiedät koko ajan mitä olet tekemässä. Teet sitä millä on merkitystä. Jos olet tietoisesti läsnä, et jää väsyneenä painelemaan keskustelupalstan päivitysnappia odottaen että jokin muuttuisi, vaan menet nukkumaan. Et hukkaa esineitä sen takia, ettet oikein huomannut mihin ne laitoit. Sitku-ajattelusi vähenee.
Tietoinen läsnäolo on myös hetkeen pysähtymistä, omien ajatusten, tunteiden ja tuntemusten viileää ulkopuolista tarkkailua. “Vai niin, tuollainen ajatus. Jaaha, tällainen tunne.” Läsnäolotaidot voivat parantaa tunteidenhallintakykyjä.
Miten keskittyä hetkeen?
Tietoisesta läsnäolosta (mindfulness) on kirjoitettu paljon ja suosittelen aiheeseen tutustumista.
Omalla kohdallani vähennän sähläystä ensinnäkin vähentämällä vauhtia. Ei ole mitään järkeä tehdä asioita hosumalla, kuten vanha sananlaskukin kertoo. Keskityn siihen mitä teen ja teen sen huolella. Minun on myös keskityttävä tekemään yksi asia loppuun ennen kuin aloitan seuraavan. Muuten käsillä on helposti kymmenen kesken olevaa projektia. Pysähdyn välillä miettimään mitä olen tekemässä. Onko se sitä mitä minun pitäisi tehdä? Mummini tapasi sanoa: istu kiireemmäks aikaa. Jos tuntuu ettei millään ehdi kaikkea, yrittää varmasti tehdä liian monta asiaa.
Hidastaminen ja hetkeen keskittyminen on minun haasteeni ja kouluni itselleni. Aion vuoden päästä olla siinä paljon parempi kuin nyt. Entä sinä?
Milla Havanka
