“Naapuri oli heittämässä näitä pois, nehän olivat ihan kunnossa vielä, pakko oli ottaa.” “Äitivainaalta jäi kymmenen laatikollista mukeja, koko elämänsä niitä kerännyt, pakkohan ne oli jonkun ottaa.” “No kun nämä olivat tarjouksessa, niin pakko oli ottaa.”
Annanko vielä lisää esimerkkejä?
Aina kun ajattelet “pakko ottaa”, se on merkki siitä, ettet ole itse ratissa vaan jokin muu voima ohjailee sinua.
Miten niin pakko? Sinun ei ole “pakko” pelastaa muiden romuja. Sinun ei ole “pakko” säilyttää suvun ns. aarteita eli tavaroita, joilla on tuskin tunnearvoakaan. Sinun ei todellakaan ole “pakko” ostaa kaupasta yhtään enempää kuin todella henkiinjäämistäsi varten tarvitset.
Aina kun kuulet itsesi sanovan tämän sanan, iske takaisin vasta-argumentilla. “Minun ei ole mikään pakko! Minä en tarvitse tätä. Minä en ole tästä vastuussa. Tämä ei ole minun ongelmani.”
Unohda alitajuinen pakko. Ota vapaaehtoisesti vain se mitä tarvitset ja mikä todella tuottaa sinulle aitoa iloa.
Milla Havanka
