Olen istunut tänä keväänä kymmenen opintopisteen eli noin 270 tunnin edestä opiskelemassa tulevaisuudentutkimusta TVA:n kahdella kurssilla. Mitä ihmettä on tulevaisuudentutkimus ja miten tulevaisuutta voi tutkia? Ja miksi sitä pitäisi tutkia? Eikö se tule sieltä tutkimattakin?
Kurssille mennessäni en tiennyt asiasta sen enempää kuin varmaan sinäkään. Olen kyllä ollut aina tulevaisuudesta kiinnostunut, mahtaako olla syy vai seuraus, että luen mieluusti tieteiskirjallisuutta. (Jos joku kysyy minulta milloin se tulevaisuus on, ajattelen heti vähintään satojen vuosien päähän.) En kuitenkaan ole suhtautunut tulevaisuuteen mitenkään tietoisesti ja analyyttisesti.
Onkin olemassa kolmen asteista suhtautumista tulevaisuuteen: tulevaisuusajattelu, joka on inhimillinen käsitys ajasta; tulevaisuussuuntautuneisuus, jossa tulevaisuutta pohditaan aktiivisesti ja siihen halutaan vaikuttaa; ja tulevaisuustietoisuus, jossa yhdistyvät systemaattinen ennakointiajattelu ja aktiivinen suhde tulevaisuuteen.
Olemme opiskelleet useita erilaisia menetelmiä, rakentaneet skenaarioita ja kirjoittaneet esseitä siitä miten kaaoksessa piilee järjestys ja millainen systeemi on karaoketaksi. Tärkeimmät opit ovat kuitenkin nämä:
Eipäs puhuta “tulevaisuudesta”. Ei ole vain ole yhtä tulevaisuutta. Tulevaisuuksia on hyvin monia mahdollisia. Jotkut näistä mahdollisista tulevaisuuksista ovat toivottavia ja jotkut epätoivottavia, jotkut jopa yllättäviä. Tulevaisuuksien kartoittaminen parantaa mahdollisuuksiamme suhtautua ja varautua niihin.
Tulevaisuus ei tule, se tehdään. Tulevaisuuden siemenet ovat menneisyyden tapahtumissa, tämän päivän tiedossa ja tulevaisuuden toiveissa. Tulevaisuus ei vain vyöry päällemme, vaan me voimme osaltamme päättää, millaista tulevaisuutta haluamme tehdä.
Olen työssäni järjestämisen ja tarpeettomasta luopumisen valmentajana nähnyt, miten tärkeitä tarinat menneestä ovat. Haluaisin tuoda niiden rinnalle myös tarinoita tulevasta, ihmisenkokoisia, rohkaisevia.
Opintokokonaisuuteen kuuluu vielä kolme kurssia, jotka aion suorittaa myöhemmin tänä vuonna. Jo näiltä kahdelta kurssilta on mukaan tarttunut menetelmiä, joihin haluan syventyä vielä tarkemmin ja soveltaa niitä omassa työssäni. On menetelmiä, jotka auttavat pureutumaan tilanteen pinnan alle, menetelmiä, jotka auttavat monimutkaisen muutoksen jäsentämisessä ja tekemisessä, ja menetelmiä, joilla epämääräiset tulevaisuudet tehdään näkyviksi. Nyt on aika sulatella ja pureskella opittua, jotta saan sen muotoon, josta on sinullekin hyötyä!
P.S. Tässä juuri sopivasti tänään julkaistu Ylen uutinen tuoreesta tulevaisuusraportista. “Teknologian rinnalla muuttuvat myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet ja sääntely, liiketoimintalogiikat sekä elämäntavat ja kulttuurit.” Kannattaa pysyä tulevaisuudesta jyvällä!
Milla Havanka
