Heräsin aamulla otsikon lause päässäni.
Mahtoiko alitajuntani tarkoittaa naapurin tyttöä, joka oli yläasteella paras kaverini? Vai naapurin miestä, joka toivoi minun ajavan ruohon bikinit päällä… Naapurin pariskuntaa, jonka kissaa hoidin? Ehkä naapurin teiniä, joka toi herkullisen kiertokakun juurta meillekin? Uhkailevaa naapurin ukkoa en juuri välitä muistella.
En muista nähneeni unta naapureista tai mistään muustakaan. Jotain lauseessa kuitenkin jäi koko päiväksi ruksuttamaan takaraivoon.
Jollemme asu erakkoina, olemme jonkun naapureita ja kuulumme johonkin naapurustoon.
Naapureiden kanssa voi olla väleissä tai riidoissa. Googlaamalla “naapuririidat” löytää aivan uskomattomia tarinoita. Naapurusto voi kuitenkin olla myös ystävistö ja yhteisöllisyyden tyyssija. Naapureiden kesken voi järjestää paremman lajittelupisteen, ylläpitää kierrätyshyllyä ja lainailla työkaluja. (Lisää yhteistä tekemistä löytyy kirjoituksesta Naapurit tutuksi – ideoita yhteisöllisyyden lisäämiseen.)
Erään työpajan osallistujat miettivät, millaista yhteistä tekemistä taloyhtiöissä voisi tulevaisuudessa olla. Talkoot tuntuivat olevan ainoa yhteisen tekemisen muoto, joka tuli mieleen tai edes osattiin kaivata.
Olen testien mukaan introvertti, mikä selittää mm. sen, että lymyilen kaupassa mieluummin hyllyjen välissä kuin törmään jaarittelevaan tuttavaan. Yritän osallistua pihatalkoisiin, mutta ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät välitä yhdessä haravoinnista ja grillimakkaran natustamisesta.
Yksinäisyys on aikamme suuri haaste. Se on ongelma sielläkin, missä ihmisiä on paljon. Minua kiinnostavat meitä toisiimme hienovaraisesti sitovat pienet yhteisöllisyyden kokemukset ja mikä ne mahdollistaa. Miten yksinäisten tiet saataisiin hipaisemaan toisiaan?
Talkoissa tulee juttua joidenkin naapurien kanssa, mutta digitaaliset palvelut ja alustat voivat auttaa luomaan laajempia ja monipuolisempia yhteyksiä. Kotikaupungissani Tampereella kehitetään kaupunginosaportaaleja, joihin kerätään tietoa mm. paikallisista tapahtumista. Nappi Naapuri -palvelu yhdistää lähistöllä asuvia avuntarvitsijoita ja auttajia. Facebookista löytyy paljon paikallisia ryhmiä.
Kaupunkisuunnittelukin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen. Eräänlainen yhteisöllisyyden kokemus ehkä syntyy pyörällisten metallilaatikkojen hitaasti valuvassa jonossa tai hypermarkettien valtavilla leikkelehyllyillä. Kun ihmisiltä kysytään, mitä viihtyisää he toivoisivat asuinkulmilleen, vastauksena on kuitenkin yleensä sellaisia asioita kuin kahviloita, kävelykatuja, kiinnostavaa arkkitehtuuria, toreja ja aukioita – kävelymatkan kokoista rakentamista, jossa liikkuessaan voi nähdä muita ihmisiä, niitä naapureita.
Milla Havanka
